Tärkeimmät heti kärkeen: Olemme Marian kanssa kihloissa!
Maanantaina eli Marianpäivänä 02.07.2007 kosin – pyydettyäni tietysti Marian isältä tyttären kättä ensin – ja nyt komeilevat komeat sormukset sormessa, tai siis sormissa.
Valkokultaiset kihlasormukset tuli noudettua kaiverruksineen jo aiemmin, ja ennen kosintaa sormuksia tuli jemmailtua milloin laatikossa, milloin housuntaskussa… Oli jännää, mutta todellinen tärinä alkoikin vasta, kun oli aika esittää kysymys. Monien eri kosintavaihtoehtojen jälkeen polvistuin päivän päätteeksi sängyn laidalla ennen nukkumaanmenoa, ja vastaus oli ‘kyllä’.
Oh yeah… Häitä olisi tavoitteena päästä juhlimaan helmikuussa 2009. Maria, I love ya!
Mitäs muuta mainiota tässä olisi tapahtunut…
Heinäkuussa piti olla pikkasen vähemmän töitä, eli ei oikeastaan ollenkaan päivävuoroja, mutta kyllähän sitä onkin nyt taas huhkittu: viikonloppuisin ohjausta ja juontoa, joka maanantai-tiistai-yö Chat, ja tällä viikolla muutakin vuoroa.
Olen aikamoinen yöeläjä tällä hetkellä; töitä on ollut viime pe-, la- ja ma-yöt, viime yö ja kohta taas pe-, la- ja ma-yöt. Eli chattii ja Voittopottii pukkaa. Mutta ihan kivahan se on öitä vetää, jos vaan on virkeenä, ja rahaa tulee mukavasti. En kylläkään pahoita mieltäni, kun saan ensi viikolla olla useammankin yön kotona rakkaan MORSIAMENI vieressä nukkumassa.
On ollut kiva, kun musta on tullut tavallaan hyödyllisempi tyyppi töissä, oon oppinut kesän aikana muutakin kuin juontotekniikkaa.
Äiti osti vihdoin uuden koneen. Laittelin sitä kuntoon, ja pitäisi mennä pitämään oppituntia koneen käytöstä tässä piakkoin. Perhe oli käymässä palatsissamme, johon heidät oli kutsuttu Aatu Returns-elokuvan erikoisnäytökseen.
Saatiin esitellä leffan lisäksi valokuvia viimeiseltä puolelta vuodelta. Kuvaustahti on ollut ahkera ja vihdoin saatiin parhaat kuvat kansioihin. Suvi ja Jukka näkivät, millainen koti kotimme on, sillä tämä oli ensimmäinen vierailu kattohuoneistoon. Hauskaa oli, ja isäkin melkein maistoi soijamaitoa.
On se Internet ihmeellinen.
En tykkää/osaa/jaksa hirveesti hillua verkossa erityisen paljon, koska sähköposteja (ja tietysti omaa blogia) lukuunottamatta ei ole paljoakaan huolehdittavaa, enkä hallitse surffailun jaloa taitoa. Ei vaan ole montakaan nettisivua, mitä aktiivisesti seurata.
Ehkäpä tähän tulee muutos, kun liityin johonkin Facebook-palveluun, jonne saa iskeä valokuvia ja muuta sisältöä. “Blogi #2?” kysyy joku sisäinen ääneni.
Palvelun suurin plussa on se, että profiiliin saa lisätä videoita ja musaa niin paljon, että tyrät rytkyy. Ja kehittelinpä toisenkin jutun, minkä avulla voidaan ehkä poikien kanssa seurata toistemme tekemisiä vähän helpommin, kuin iimeilailemalla kerran vuodessa. Mutta siitä lisää joskus toiste, ehkä. Kati leikkais mun tukan. Ja hyvin leikkasikin.
Enpäs keksi tähän väliin muuta tähdellistä… Se on moro!