Tietokone otti ja sanoi itsensä irti tuossa muutama päivä sitten. Niinpä en liene blogin tai Messengerin äärellä toviin. Ross Gellerin sanoin: " If you try to reach..you can’t."
Tiistaiaamuna kaikki oli vielä ihan persikanomaisesti. Kuitenkin, saapuessani kotiin koulun jälkeen, kone alkoi soitella pitkää piippausta, eikä ladannut Windowsia eikä muutenkaan reagoinut mihinkään näpyttelyihin tai komentoihin. Onneksi oli takuuta jäljellä, niin siitä, että huoltofirma hakee ja korjaa koneen, ei tarvinnut maksaa tai muutenkaan huolehtia sen enempää. Suurena miinuksena mainittakoon se, että korjauksessa voi kestää puolitoista viikkoakin ihan helposti (#¤&/¤!!). En myöskään ilahdu siitä, että koneella on paljon omaa musaa, kirjajuttuja, valokuvia ja kouluasioita, joiden kohtaloa jännitän.
Onneksi korjausmies sanoi, ettei muistin katoaminen ole erityisen todennäköistä. Materiaalien ei pitäisi siis kadota. Suurimmasta osasta on kyllä varmuuskopiot, ei siinä mitään, mutta paljon on keskeneräistäkin tavaraa. Täytyy olla tyytyväinen siitä, ettei koko elämäni pyöri tietokoneen äärellä, mutta varmasti kaikki ymmärtävät, miten rampauttavaa tietokoneen takkuilu voi tätä nykyä olla. Onneksi Marialla on kone, niin välttämättömät saan kyllä hoidettua. Mutta, kuten sanoin, mesessä en toviin varmaankaan vieraile. Kännykkää, emailia, tai vaikka naamakirjaa voi kokeilla käyttää.
Mutta nyt lähden hoitamaan kouluhommia ja sitten ostamaan HIMIN UUTTA LEVYÄ JEAH!!! See you…in the future!