Blogit

A woman's hands typing on a laptop computer.
Bloggaaminen on yllättävän tehokas väylä luovuuden kehittämiseen ja introspektioon.

Tässä odotellessani kyytiä dokumenttikuvauksiin (kanssani Panasonicin kamera, kolme valoa, kalvoja, ständejä, akkuja, lupia lupien perään vaikka mitä muuta hötöä) ehdin hieman istuutua koneelle ja pitkästä aikaa päivittää blogia.

Minä pidän bloggailusta. Missäpä muualla sitä saisi kirjoittaa jorinoita, jotka normaalisti eivät ylittäisi uutiskynnystä tai painettuna myisi miljoonaa kappaletta. Blogien kautta kaikki voivat omaksua erilaisia kirjoittajien ja lukijoiden rooleja, ja harjoitella vaikka minkälaisia kieli- ja tyylikeinoja.

[PÄIVITYS 2021: ilo huomata, että osasin arvostaa bloggaamisen introspektiivistä puolta jo sivuston alkuaikoina. Aiheesta puhutaan myös 15-vuotisvideossa. Lisää videoita YouTubessa.]

Tätä nettisivua olen päivitellyt vaihtelevan tehokkaasti jo puolentoista vuoden ajan, aiheita on jos jonkinmoista, kahdesti olen valinnut Kerkon kesäbiisin, ja onhan sitä vuosikatsauksiakin raportoitu. Blogi on hyvä tapa jakaa dataa ja dadaa arkipäivän sattumuksista ihmisille, joita tapaukset melkein kiinnostavat (heh).

En tiedä, miten monet esimerkiksi tätä blogia lukevat, mutta onpahan edes omaa kivaa. Pyrkimys on kuitenkin ollut aina suhteuttaa tekstin sisältöä niin, ettei juttu ole täysin sisäänpäin kääntynyttä – ja samalla kuitenkin niin, että “sisäpiiriläisille” on vähän jotain omaa settiä.

Tämä blogi ei ole ainoa, jota päivittelen. Nikkarista selvinneiden poikien kanssa yhteystellään eräässä osoitteessa, ja toisinaan heitän lyhyesti ajatuksia bittivirtaan Facebookissa pitämääni Live Blogiin. Jälkimmäistä tulee kirjoiteltua englanniksi – kieli antaa mahdollisuuden toisenlaiseen ilmaisuun ja erilaiseen kielenkäyttöön ja jopa vähän erilaisiin puheenaiheisiin. Saapahan samalla kielitreeniäkin. Olenkin huomannut unohtaneeni muutamia pikkuknoppeja sitten lukioenglannin.

Jos nyt poikkean vähän sivuraiteelle, niin luen mielelläni kirjoja englanniksi, mutta kielenhuoltoon kuuluu myös kirjoittaminen. Pitäisi vähän verestää myös ruotsia, ranskaa ja saksaa. Noh, ensin mainitun opinnot alkavat koulussa vuodenvaihteessa, ja viimeistä olen jo kahdesti yrittänyt mennä pänttäämään keskustelukurssille, joka on nyt jo kahdesti peruttu vähäisen osallistujamäärän vuoksi.

Kirjoittamisen lisäksi luen blogeja mielelläni. Blogeissa voi kirjoittaa sekä vakavampaa että keveämpääkin tekstiä, ja jälkimmäistä tarjoavat Riston ja Esan blogit, joiden puolikyynistä sisältöä ja ohessa julkaistuja valokuvia on mukava seurata. Ja onhan niitä muitakin, pitäisi ehkä perehtyä joihinkin “ammattilaisten” blogeihin – esimerkiksi journalistien tai poliitikkojen esimerkiksi.

Ainainen ongelmani – ajankäyttö, tai ennemmin sen riittäminen – kuitenkin rajoittaa tätäkin seikkaa. Ja sitten kun kerrankin huomaa, että “hei, mullahan on vapaa-aikaa eikä mitään tekemistä” niin ensimmäinen ajatus ei kuitenkaan vie googlaamaan vaikkapa Päivi Räsäsen blogin perässä.

Pisin aika, mitä olen käyttänyt blogin kirjoittamiseen, lienee toissakesäinen 3,5 tunnin sessio. Lyhin tapaamiseni nettipäiväkirjan kanssa on varmaankin kestänyt kymmenen minuuttia.

Tämän merkinnän kirjoittamiseen meni noin 30 minuuttia, joskin tämän puolituntisen aikana soitin myös kaksi pitempää puhelua. Tällä kertaa – tästä tähän!

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.