Tervetuloa 2008! Sitä ennen katsaus menneeseen
Uutta vuotta tuli juhlittua kotosalla. Koira jännitti pommeja vähän, muttei nyt vissiinkään traumaattisen paljon. Ville tuli meidän kanssa viettämään iltaa ja viihtyi aamuviiteen. Tehtiin juhlaruokaa, pelattiin Aliasta ja heitettiin todella hämärää läppää (“Pukkihan sanoi viime vuonna juovansa vain Gefilus-piimää!”). Erittäin hauska ilta tosiaan.
Uusivuosi ei ole koskaan ollut mikään Kerkon lempparijuhla; en osaa suhtautua tapahtumaan samalla tavalla kuin se Forrest Gumpin irma siellä baarissa. Tai no, joo onhan se tavallaan taas uuden aikakauden alku, ja kyllähän sitä katselee tulevaisuuteen sillattis, että vuodesta 08 tulee edellistä upeampi.
Ennen kuin katsomme tulevaisuuteen, voisin kerrata kuluneen vuoden tapahtumia sopivan sekavassa järjestyksessä. Vuoden 2007 teemana oli Kerkon lukuvuosi – saatuani 2006 kipinän lukea paljon entistä enemmän, olen ihan varta vasten paahtanut useamman kirjan läpi. En laske tähän summaan mukaan koulun tenttikirjoja. Koulumatkat antavat oivan mahdollisuuden syöksähtää tarinoiden maailmaan, kun pelkkä musiikinkuuntelu tuppaa käymään turhan tylsäksi. Lukeminen jatkuu kyllä vastaisuudessakin, kiitos muun muassa tuoreiden joululahjojen. Saatan nyt unohtaa joitain kirjoja tuosta listasta, mutta anyway.
Kirjat 2007
Muistaakseni kaikki vuoden aikana lukemani kirjat
1. Glen Duncan: Minä, Lucifer
2. John Grisham: Kanteiden kuningas
3. Ilkka Remes: Karjalan Lunnaat
4. Douglas Orgil & John Gribbin: Kuudes talvi
5. Sarah Vowell: Assassination Vacation
6. Andrew Rosenheim: Keeping Secrets
7. Chris Petit: Letters From The Dead (vielä kesken)
8. Cookie Rodriguez: Anna Minun Itkeä
Yhtenä vuoden kohokohdista täytyy pitää kihlautumista Marian kanssa. Kosinta tapahtui 2.7.2007, ja näillä näkymin olisi tarkoitus mennä naimisiin helmikuussa 2010. Kihlajaisia vietettiin kahdesti, ensin lähisuvun ja sitten kavereiden kanssa. Nythän olemme asuneet jo yli vuoden yhdessä, ja muuten yhteistä taivalta on menty jo kaksi vuotta (vuosipäivää vietettiin 18.12., laskettuna tapaamisesta Järvenpään juna-asemalla). Vuosi 2007 alkoi rankoissa merkeissä tietänette-miksi, mutta syksyn mittaan fiilis on aina vaan piristynyt. Mutta tässä hieman fiiliksiä heinäkuulta:
12.7
Olemme Marian kanssa kihloissa! Maanantaina eli Marianpäivänä 02.07.2007 kosin – pyydettyäni tietysti Marian isältä tyttären kättä ensin – ja nyt komeilevat komeat sormukset sormessa, tai siis sormissa. Valkokultaiset kihlasormukset tuli noudettua kaiverruksineen jo aiemmin, ja ennen kosintaa sormuksia tuli jemmailtua milloin laatikossa, milloin housuntaskussa…Oli jännää, mutta todellinen tärinä alkoikin vasta, kun oli aika esittää kysymys. Monien eri kosintavaihtoehtojen jälkeen polvistuin päivän päätteeksi sängyn laidalla ennen nukkumaanmenoa, ja vastaus oli ‘kyllä’. Oh yeah…
Olen tavannut käydä lähivuodet Veeran tai Katin käsittelyssä parturoitavana. Tänä vuonna on kiireiden ja logististen syiden takia tullut ravattua jos jonninmoisessa pikaparturissa – ilman ajanvarausta, 10 minsaa, 20 euroa. Jälki on ollut aina perushyvää, mutta asiakaspalvelu on aina jotenkin ollut pielessä. Onneksi tässä loppuvuodesta tuli ajeltua pää sängelle, ja Maria on voinut aina nopeasti trimmata tukkaa. Olenkin viihtynyt erittäin hyvin pulina, ei tarvitse pulata koko ajan geelin kanssa ja kun ei vaan koskaan tuntunut saavan tukkaa hienosti jos ehti vähänkin kasvaa pituutta. On tullut todella paljon kehuja uudesta mallista, taisi siis olla imagonmuutos paikallaan. Mutta tässä vähän tunnelmointia siitä, kun olin keväällä ensi kertaa kerittävänä WTC:ssä.
28.4
Putkella olevasta tukasta tuli mieleen, että olosuhteiden pakosta – eli juurikin kiireisestä tahdista johtuen – jouduin käymään Veeran sijaan WTC Barbersilla parturissa. Ei ajanvarausta tarvittu ja maksoi suht vähän leikkaus, mutta kyllä on toiminnassa eroja. Ensin tämä todnäk turkkilainen miesparturi ei ymmärtänyt, mitä halusin, sitten tajusi vähän ja sitten ei taas…Leikkaustahti oli semmoista valon nopeudella pelailua ja tikkausta, ja kokonaisuudessaan souvi kesti kymmenen minuuttia…Noh, jälki on ihan jees, mutta kyllä sitä Veeraa kaipaili, tulee luotettavan ja hyvän leikkuun lisäksi heitettyä sitä läpyskää ja muutenkin on viihtyisämpää siellä…
Keväällä kävin hemmottelussa lidliläisten antaman hierontalahjakortin turvin. Olen enemmän tottunut hieromaan kuin olemaan hierottavana, joten oli vähä outoa aluksi – eikä se, että paikkana oli Naisten kuntoklubi, kovinkaan auttanut. Mutta kuus noista, olihan se mukavaa ja rentouttavaa, kunhan vähän totuttautui. Olen aina halunnutkin kokeilla hierojia, ja nyt voisi ehkä mennä uudestaankin. Tämä kokemus nivoutui jotenkin hassusti siihen, kun Suvi joskus antoi lahjakortin käsihoitoon. Äh, pakko se on myöntää, että tykkään olla tollattis hemmoteltavana. Ja kerrotaan nyt sekin, että tykkään parturikäynneistä ja jopa lääkäreiden tutkittavana olemisesta varmaankin siksi, että siinä ollaan “teon kohteena”. Olenpa itsekeskeinen kakara.
4.3
Olin aina kuvitellut, että totta kai siellä mennään ensin pukkariin, vaihdetaan pyyhe lantiolle ja mennään johonkin hämärään huoneeseen, jossa soi rento musa. Nooh, vähäinen valaistus ja pianonpimputus meni nappiin, mutta vaatteet väheni hierojan häärätessä samassa huoneessa. Olin farkut jalassa koko hieronnan, vain yläosa paljaana. Täytin esitietolomakkeen, jossa kyseltiin oudon henkkoht kysymyksiä parisuhteesta ja harrastuksista. Hieroja kysyi toiveita siitä, mitä hierotaan ja saako käyttää öljyä. Natürlich!…Sitten asettauduttiinkin jo hierontapöydälle vatsalleen. Ja tekihän se höpöä JEAH! Tavallaan harmi, että hoito kesti “vain” puoli tuntia. Hauska yksityiskohta: hieroja oli viimeisillään raskaana.
Kouluasiat vievät tietysti suurimman osan ajasta. Koko ajan projekteja päällekkäin – dokkaria, esseetä, tenttiä ja vaikka mitä. Viime kevään Reaktori oli hienoa aikaa, ja nyt odottelen tulevaa radiokanavan pyöritystä päätoimittajan roolissa. Suunnitelmissa on myös oman ohjelman tuottaminen muiden kiireiden keskellä. Joo, voi tulla hoppu, mutta kun tekeminen on mielekästä niin ei se sitten paina niinkään. On vaan kiva haastaa itsensä, ja Reaktorissa saa takuuvarmasti toteuttaa itseään.
Tykkään pitää luovissa töissä langat käsissäni, ehkäpä siksi pyrin Reaktorin päätoimittajaksikin. Tykkään organisoida ja kehitellä hommia. Kyllähän sitä paineita tulee, mutta jälleen kerran: kun homma on kivaa, niin stressi ei haittaa vaan jopa auttaa sykkimään.
Alkuvuodesta toimin luokan uutislähetyksen ohjaajana, mikä oli erittäin mieluista hommaa. Ehkä jopa niinkin hauskaa, että voisin harkita tekeväni sitä työkseni. Samoihin aikoihin Kerkko oli tapetilla lehdistössä, kun 6Degreesissä julkaistiin mun englanniksi toimitettu juttu Club Cosmopolin omistajasta, ja Vesa haastatteli mua Keskariin. Tulivatkohan lehdet ulos peräti samana päivänä…enpä muista.
Syksyn aikana olen huomannut muutoksia ryhmäkäyttäytymisestäni. Olen enemmän äänessä (jo Reaktorinkin takia) ja jotenkin päässyt paremmin mukaan meininkeihin. Rentoutunut. Toisen vuoden tullenhan on monet kuviot selvinneet – kuka tykkää mistäkin ja kustakin ja sen sellaista. Vesasta ja Jussista on tullut entistä läheisempiä ja lisäksi on tullut lähennyttyä monen muunkin kanssa. Mopo lähtee usein käsistä, kun koko luokka yhtyy läpänheittoon:
13.12
—alettiin miettiä, miten ruokalan tädit ovat vaan katsoneet kaappiin ja ottaneet, mitä löytävät. Jos olisi vaikka kaakaojauhetta löytynyt niin ruokalaji olisi ollut menussa nimellä “Havaijilainen makea vehnäsuurimo-punakaali-punajuuri-muhennos”. Jos taas mukana olisi kalaa, mikä olisi jäänyt raa’aksi, olisi ruokalaji “Japanilainen havaijilaistyylinen makea vehnäsuurimo-punakaali-punajuuri-muhennos”.
Viime keväänä toimitimme Saanan kanssa Unettomat-keskusteluohjelmaa Radio Reaktorin myöhäisilloissa. Tässä siitä mainosteksti nettisivuilta, taisi olla peräti mun käsialaa:
17.5
Keskiviikkoiltaisin Radio Reaktori tarjoaa kuuntelijoille mahdollisuuden rentoutua Unettomien tahtiin. Aiheina myöhäisillan keskusteluohjelmassa ovat muun muassa ihmissuhteet, kasvu, työnteko ja vapaa-aika. Arkipäivän elämää ja maailmanmenoa puidaan filosofisesta näkökulmasta. Pohdiskelun ohessa kuunnellaan rauhallista musiikkia, josta tulee hyvä fiilis. Luvassa myös gallupeja, kokemuksia, faktaa ja kirjallisuutta. Ohjelmaa juontavat Saana ja Kerkko toivottavat kaikki Unettomat yökyöpelit tervetulleiksi tunnelmoimaan kuutamonvalossa. Unettomat joka keskiviikkoilta kello 23.00.”
Jos nyt jatketaan media-asioiden parissa, niin toinen vuoden kohokohdista oli varmasti Aatu Returnsin valmistuminen. Kuvaukset kestivät vuodesta 1998 vuoteen 2006, ja Ville editoi leffaa noin vuoden. Odotus kannatti, sillä leffasta tuli ihan helevetin hyvä, ainakin mun mielestä. Kummankin tekijän visiot yhdistyivät hyvin. Editti ylitti odotukset loogisine siirtymineen, musiikkeineen ja efekteineen. Koulukaveritkin tykkäsivät, kun järjestin kaksi näytöstä isolla kankaalla koululla. Tässä osa DVD:n takakansitekstistä:
16.6
After years of anticipation the legend of our young hero Aatu continues. Mixing intense action, epic drama and weird inside jokes, it’s time for AATU RETURNS… And this time Aatu is back tougher than ever before!”
Teimme Villen kanssa yhteistyötä DJ Keken uudella Universal Business -levyllä, joskin Villen asiasta tietämättä. Tein hänen biisistään remixin ja kirjoitin lyriikat. Levyä aloittelin jo viime vuoden lopulla ja “julkaisin” nyt jouluaattona. Albumi sisältää siis levyllisen uusia sample-pohjaisia hittejä, biisilista löytyy eilen päivittämästäni blogimerkinnästä Joululahjoista – vol 3.1. Olen aikasten tyytyväinen levyn lopputulokseen, paljon tuli väsättyä hyviä juttuja. Aina on kuitenkin varaa parantaa toteutusta.
Syksyllä kone prakasi. Ei, en saanut hermoromahdusta, vaan tietokone teki tenän. Eipä lopulta ollut niin kauhea juttu, tai ainakaan ei ollut mitään roikkuvia kouluhommia päällä. Mutta kyllä sitä vikoina odotuspäivinä alkoi tehdä mieli ihan vaan istua koneella ja surffata netissä, vaikkei olekaan mun lempparivapaa-ajanviettotapa. Akuuteimmat asiat hoitui toki Marian koneella tai koulussa. Puolentoista viikon koneettomuuden aikana sai yhtäkkiä inspiksen väkertää uuden pianobiisin. Which was nice. Eniten harmia aiheutti pelko siitä, että tuikitärkeät tiedostot katoavat koneelta ikuisiksi ajoiksi:
2.10
Muutama viikko takaperin rakas hopeinen tietokoneeni hajosi tosiaan käsiin, ja jouduin luovuttamaan keskusyksikön korjaajien huostaan. Hermoja koetteli pelko siitä, että sadat koulujutut, musatiedostot, videot ja valokuvat katoaisivat. Soittaessani huoltofirman palvelulinjalle kaveri kyllä sanoi, ettei muistinmenetys ole todennäköistä, mutta silti. Sen verran tärkeitä projekteja on koneella keskeneräisinä, ettei niitä millään tohtisi menettää. Hyvä homma, että takuuta oli vielä jäljellä: maksuton korjaus, ja pömpeli haettiin ja tuotiin kotiinkuljetuksena.
State of the Blog
Blogia on nyt tullut päiviteltyä noin puolitoista vuotta, yksivuotissyndet oli 18.4.2007. Kaikenlaista settiä on tänne kikkailtu ja erilaisia ulkoasuja laadittu. Taidanpa myös nyt uuden vuoden kunniaksi taas vähän muuttaa sivuston väriskaalaa, kattellaan. Pari kertaa on tullut englanniksikin kirjoitettua noin niinkuin harjoitusmielessä ja hauskaapa oli sekin. Säästänen kielen kuitenkin pääosin tuonne Facebookin blogiini. Kirjoitusintoani selittelin tuossa syssymmällä:
29.10
Minä pidän bloggailusta. Missäpä muualla sitä saisi kirjoittaa jorinoita, jotka normaalisti eivät ylittäisi uutiskynnystä tai painettuna myisi miljoonaa kappaletta. Blogien kautta kaikki voivat omaksua erilaisia kirjoittajien ja lukijoiden rooleja, ja harjoitella vaikka minkälaisia kieli- ja tyylikeinoja. Tätä nettisivua olen päivitellyt vaihtelevan tehokkaasti jo puolentoista vuoden ajan, aiheita on jos jonkinmoista, kahdesti olen valinnut Kerkon kesäbiisin, ja onhan sitä vuosikatsauksiakin raportoitu. Blogi on hyvä tapa jakaa dataa/dadaa arkipäivän sattumuksista ihmisille, joita tapaukset melkein kiinnostavat (heh). En tiedä kuinka monet esimerkiksi tätä blogia lukevat, mutta onpahan edes omaa kivaa. Pyrkimys on kuitenkin ollut aina suhteuttaa tekstin sisältöä niin, ettei juttu ole täysin sisäänpäin kääntynyttä – ja samalla kuitenkin niin, että “sisäpiiriläisille” on vähän jotain omaa settiä.
Tuossa merkinnässä mainitaankin, että valitsin jälleen kesällä Kerkon virallisen kesäbiisin. Tänä vuonna pokaalin vei Rihannan Umbrella, lisäksi palkintoja lähti muiden kategorioiden voittajille.
“Gaala” kasvaa näemmä vuosi vuodelta, mitäköhän ensi vuonna keksisi. Ehkä parhaan videon palkinto, nyt kun osaan koodata noita videoitakin tänne katseltavaksi? Notjaah, ketäpä nyt niinkään kiinnostaa nää jutut, mutta ehkäpä koko blogi onkin vain sitä mun itsekeskeisyyttä – kirjoitan, mistä itse tykkään ja kiinnostun. Muita musajuttuja: vuoden aikana tuli hankittua mm. Nightwishin, HIMin, Wu-Tangin, Within Temptationin levyt, ja varmaan muitakin. Ostotahti on kuitenkin hidastunut opiskelijan rahatilanteen ja mielenkiintoisten julkaisujen puutteen takia.
En lue näitä merkintöjä oikeastaan koskaan ennen julkaisua. Oikoluen sitten myöhemmin, ja päivitän sitten toisinaan jos alkaa krijoitusvihret ärsyttää tai keksin lisää sanottavaa aiheesta (ks. merkintä Joululahjoista – vol 3.1). En ehkä aina hyödynnä kaikkia blogin mahdollisuuksia niin hyvin kuin voisi – voisin päiväkirjamaisuuden sijaan kommentoida ajankohtaisuuksia tai jotain muuta. Mutta tyylinsä kullakin, jos nyt vertaan omaani niihin blogeihin, joita seuraan aktiivisesti, niin yksi kritisoi mediaa ja politiikka (Esa), joku taivastelee arkipäivän outouksia (Risto), ja yksi puhuu urheilusta (Kristian). Lista seuraamistani nettipäiväkirjoista on edelleen tuolla jossain päässä sivustoani.
Oikoluvuista ja kielenhuollosta vielä sellaista, että toisinaan tulee toistettua samoja asioita tahattomasti:
16.12
Joo-o, joo-o, luulin olevani hirveän hauska ja omaperäinen siteeraamalla viimeksi joululauluriimiä ‘joulu-koulu’ ja viittaamalla BB-Akin heikkoihin hankiin. Noh, ketuiksihan se meni, kun tajusin tehneeni saman jo edellisellä kerralla. Tajuttuani kaksoisläpän en viitsinyt kuitenkaan muokata uudempaa tekstiä voidakseni myöhemmin mollata itseäni julkisesti. Kaikkihan tietävät, miten tykkään kertoa samoja vitsejä ja anekdootteja useammankin kerran, niin ehkäpä tämänkertaisen hölmöilyn voi antaa slaidata.
Blogihan on päiväkirja, ja päiväkirjan kirjoittamiseen kuuluu omien tuntojen purkaminen: “Rakas päiväkirja, tänään oli hauskaa/p*****stä, kun…” Mietin usein kehittääkö blogi kirjoitustaitojani, vai korostaako se epäloogista kerrontaa, tuleeko tyhmiä maneereita ja niin edelleen. Tavoitteenihan on kirjoittaa tekstiä, jota muutkin voivat lukea. Kirjoitustyylihän riippuu lopulta aika pitkälti ajankohdasta ja fiiliksestä – joskus ei vaan ajatus kulje, toisinaan taas tuntuu kirjoittavan jotain romaania. Kuten taisin joskus mainita, tykkään kuitenkin kirjoittaa vähän pitempiä merkintöjä kuin vain pari lausetta. Haluan, että on jotain pointtia ja juonta, oli sitten kerrottavana yksi asia tai kymmenen.
Anyway, tuossa joskus puin juuri niitä omia tuntoja, ja mietin omaa kasvamistani aikuisemmaksi:
27.8
Vielä tähän loppuun anekdootti siitä, miten olen huomannut aikuistuneeni ainakin Timo Rautiaisen asteikolla. Tänään tajusin lukevani Hesarin kuolinilmoitussivua ja mieleeni tuli värssy Trio Niskalaukauksen biisistä, jossa lauletaan: “—Mutta olen kyllin vanha lukemaan / kuolinilmoitukset sarjakuvien sijaan—“
No okei, luen kyllä aina sarjiksetkin, joten kai tässä on vielä matkaa taaperrettavana.
Vuoden mittaan minisarjat, kuten Kahvilla (henkilön) kanssa, saivat jatkoa. Joululahjoista tuli jauhettua useampaan kertaan, ja monesta muustakin asiasta. Jos nyt vielä tässä lopuksi listaisin joitain mukamas hauskimpia tai oikeastaan hämärimpiä otsikoita vuoden varrelta (jos haluatte lukea varsinnaiset merkinnät, menkää itteksenne tonkimaan arkistoja):
Data-dadaa. Tadaa! (3.8.2007)
Chat-putki päättyy (ei siis lopullisesti. Älkää olko niin dramaattisia!) (16.7.2007)
The Best Johnny Day Ever! (25.6.2007)
Seuraavassa luvassa sekava aikajärjestys (18.3.2007)
Ehkäpä henkkoht tärkeimpiä merkintöjä olivat seuraavat:
The Lord Of The Rings (12.7.2007)
_ (2.1.2007)
AATU RETURNS!!! (16.6.2007)
Kerkon kesäbiisi 2007 Juhlagaala (5.10.2007)
Jatketaan listaamista muutamilla muuten vaan muistiin jääneillä tapahtumilla. En nyt muista tarkkoja päiviä, niin antaa olla niiden suhteen.
- Pablo Franciscon Stand-Up-keikka
- Matka Pohjanmaalle
- Juhannus Ahlaisissa
- Marian synttärit Seireenissä
- Omat synttärit Royal Onnelassa
- Dokkarikuvaukset Helsinki Clubilla
- Luokan pikkujoulut Cubassa
Hmm… Hmm… Hmm… Piinaisinko Teitä vielä jollain muisteloilla…No eiköhän tää sota ole jo sodittu. Uusi vuosi, uusi leiska. Vanhat kujeet, ja aina vaan huonompi huumori. Luvassa vuonna 2008 radioasiaa, Kerkon kesäbiisi, työnillitystä, sekopillitystä, nörttipuhinaa, toimintaa ja suhinaa, outoja kommentteja ja jänniä tapahtumia. Eli kaikenlaista tuubaa siis ehehehehee….