Jotakuinkin näin totesi minulle eräs satunnainen kulkija, kun seisoskelin Keravan juna-asemalla odottelemassa Mariaa ja Ingridiä. Heitto tuli kuitattua hymähdykseltä,kun ei oikein tiennyt mitä sanoa, eikä kaveri ihan selkopäisimmältäkään vaikuttanut. Meitä on moneen junaan – etenkin silloin, kun hengailee asemalla. Satunnainen jutustelu julkisissa tai muualla voi olla piristävää vaihtelua, mutta yleensä eteen sattuu kuitenkin joku hörhö, jolla ei ole kaikki inkkarit kanootissa. Näissä kohtaamisissa tulee vaan porvarit töistä.
Maria sai veljeltään uuden tietokoneen, mikä on kyllä helmi edelliseen verrattuna. On tehoa, uudemmat ohjelmat eikä sammuile koko ajan. Ja se mikä Kerkkoa miellyttää: Photoshop- kuvankäsittelyohjelma. On tullut koulussa innostuttua ohjelmasta, ja vaikken erityisen taitava tai monipuolinen kuvanmuokkaaja olekaan, on "fotarin" saaminen kotiin ollut jo pitkään toivelistalla.
Reaktori-valmistelut pitävät kiireisenä. Nyt on tekninen lupa postissa, huomenna tehdään ohjelmakartta ja tiistaina pidetään iso tuotantokokous, jossa paikalla kakkoset, ykköset ja toiv myös opettajat. Edellisten syiden takia olen nyt koko viikonlopun tarkastellut spostia ja höylännyt PowerPointilla. Aina tulee lisää infoa sekä omaan käyttöön että jaettavaksi. Lisäksi olen kehitellyt omaa viikottaista ohjelmaa ja miettinyt, mitä tekisin päivä- ja iltapäiväblokkeihin. Olen ainoa, joka ei ole sitoutunut virallisesti johonkin blokkiin, mutta aion avustaa työryhmiä silloin tällöin.
On hyvä tekemisen meininki, tuntuu että projekti etenee. Vielä on budjettiasioiden kanssa painiskelua luvassa, ja odottelen kuumeisesti virallista päätöstä Viestintävirastolta, että saadaanko sitä toimilupaa vai ei. Lohduttaudun siihen, että on se aina ennenkin tullut, joten ei kannata stressaa sitä liikaa.
Oma ohjelmaidea kulkee nimellä Mediaposse, ja sloganina on "katu-uskottavaa puhetta ja katu-uskottavaa musiikkia". Hehheh, tiedä tosta ekasta, mutta musiikkilinja on hiphop-painotteinen ainakin. Olen pistänyt jo muistiin erilaisia puheenaiheita, monologin perimmäinen toimintatapa lienee rinnastaa erilaisia arkipäivän asioita mediaesityksiin ja pop-kulttuuriin ja tehdä näsäviisaita assosiaatioita ja päätelmiä. Ohjelmassa tulee olemaan erilaisia osioita, joita en nyt vielä valota, sillä en ole vielä viilannut pilkkuja tarpeeksi niiden suhteen. Täytyy väkertää jaksoille joku perusrunko, ja katsoa sitten mitä sinne mahtuu ja sopii. Olen vähän kahden vaiheilla pituuden suhteen – yksi vai kaksi tuntia? Hmm…taidan taipua lopulta tohon pitempään mittaan, vaikka pitääkin keksiä paljon enemmän puhuttavaa ja kaivaa kaikki hiphop-levyt hyllystä. Haluan soittaa hiphopia tietysti oman mieltymyksen takia, ja siksi, ettei kanavalle tunnu muuta rap-henkistä ohjelmaa tulevan. Ja kun kanavan musavastaava Jasu on kanssa hiphop-intoilija, saan varmasti lisää vinkkejä hyvistä biiseistä.Haluan, että omalla ohjelmalla on musiikillinen teema, ettei vaan soita mitä sattuu. Tulee virtaviivaisempaa jälkeä. Unettomissahan me soitettiin pelkkää yöaikaan sopivaa tunnelmointimusiikkia.
Mietin lähes aina ohjelmaideoita musiikin kautta: mikä sopii kellonaikaan, ohjelmaformaattiin ja puheenaiheisiin? Miten musiikki luo tunnelmaa? Mähän uskon aina sellaiseen bile- tai konserttirakenteeseen – aloitetaan isosti, sitten ehkä vähän hiljennellään ja lopuksi tulee kurgoimmat hitit, joita kuunnellessa ei voi lähteä tanssilattialta ku on niin kuumaa menoa. Turhankin korkealentoisia ajatuksia mutta tää on tää (Kerkon) maailma. Levyillä ja baareissa pitää olla just oikea järkkä biiseillä, jotta tunnelma pitää otteessaan. I tell ya, monet levyt olisivat parempia pelkästään biisien toisenlaisen järjestyksen avulla. Pakko puukottaa miestä selkään, mutta Michael Jacksonin Invincible on tästä malliesimerkki.
Näitä vähän harvemmin missään kuultavia artisteja tullaan Kerkon juontojen välillä kuulemaan, jännä nähdä missä ja milloin mutta anyway: Goldfrapp, Hurt, The Beatnuts, September, Wu-Tang Clan, Blackalicious, Depeche Mode, Röyksopp… No joo, listaa voisi jatkaa kymmenillä eri artisteilla. Stay tuned kuitenkin!
Olen usein kirjoittanut siitä, miten kiirettä pitää koko ajan. Onhan tuota nytkin tekemistä, mutta toisaalta on tullut lähiaikoina fiiliksiä, että "pitkästä aikaa". Nimittäin, vaikka olin vain yhden viikonlopun chattailematta, pe-la-yönä tuli olo, että pitkästä aikaa on juontokeikka. Ja kun viime maanantain ruotsintunti peruttiin, tuntuu nyt, että huomenna on opetusta ikuisuuksien jälkeen. Hassua.
Jatkaakseni vielä hörhöilyä tai puhetta hörhöistä, olen löytänyt sivuston, jota seurata. Kerkon elämästä kertova, Sim Citystä napsittu online-sarjakuvatarina. Tuttu nimi, ja lisäksi jotkut tapahtumat liippaavat turhankin läheltä omaa elämää (mm. se, että sarjis-Kerkko on chat-juontaja). No mutta, voisin tästä mennä katselemaan töistä palaavia porvareita…