Reaktori jättää jäähyväiset

Nyt on ohi se, mitä on porukalla valmisteltu viime lokakuusta asti: Radio Reaktori.

 

Kuukauden ajan raakaleikkasimme potentiaalisesti miljoonapäisen yleisön radioon. Lähetysvirta täytettiin kaikki ohjelmaformaatit kattavalla tarjonnalla: oli tajunnanvirtaa, tiukkaa asiajournalismia, livemusaa, sekoilua, huumoria. Musiikkilinja "menevää ja sielukasta" toteutui siinä, että kaikki saivat periaatteessa soittaa ihan mitä halusivat. Toimituksen sisäiseksi vitsiksi nousi mm. Kojon Katse kertoo kaiken, joka soi varsinaisen ohjelmavirran päätyttyä vielä sellaiset 12 tuntia repeatilla.

 

On tyytyväinen olo. Ylpeä. Hilpeä.  Haikea ja vaikea. Iloinen. Helpottunut. Takki tyhjänä. Me tehtiin juuri se, mitä haluttiin ja oikeastaan vielä enemmän. Mentiin tosiaan rillit pois ja riman yli. Tämä oli huikea seikkailu. Saavutus. Voisin jatkaa hehkutusta vielä vaikka kuinka pitkään, mutta ehkä ymmärsit jo pointin. Tämä nyt vaan oli mulle hirveän suuri ja tärkeä juttu. Päätoimittajan homma oli juuri se, mitä halusinkin, ja pääsin totisesti toteuttamaan itseäni. Oli veemäistäkin tottakai, mutta tooooodella palkitsevaa. Olin todellinen Reaktori-narkkari monta kuukautta, kanavan rakentaminen oli taukoamatta mielessä siitä lähtien, kun pestini sain. Se, että saatiin homma kunnialla vedettyä alusta loppuun, oli mulle sydämenasia ja vaka(v)a päämäärä. Oli hvetin hauska proggis, joka tehtiin vakavalla asenteella.

 

En toki tehnyt tätä yksin, that would be just silly. Kiitos kaikille, jotka paiskivat duunia ja kiitos niillekin, jotka kuuntelivat. Onhan se kuuntelukin tavallaan kanavan tekemistä. Kiitos kiitos kiitos, miljoonasti kiitos. Mutta vielä tosta "narkkariudesta": Reaktorin loputtua tulee mieleen lause Roísín Murphyn laulusta Ramalama (Bang Bang); "unzip my body, take my heart out" tai jotain sellaista. Nyt on valmista, ja olo on ontto. Kaikki annettiin. Vielä enemmän saatiin.

 

Onpas vakavaa tilitystä. Tänään koulussa oli palautesessio, jossa purettiin tuntoja koko projektista, ja kaikille jäi mielettömän hyvä fiilis. Se oli mullekin tärkeää. Vedettiin mm. kierros, jossa istuttiin vaihtuvin parein, ja kaikki antoivat kaikille henkkoht palautetta kokemuksista. Se oli päivän parasta antia. Sai oikeasti kiittää kaikkia valtavasta panoksesta Reaktoriin. Se nimittäin paistoi läpi. Ja kun ydintoimitus koostuu 12 hlöstä, pitää kaikkien niin sanotusti "step up". Olen paljon miettinyt sitä, että mitä mieltä ihmiset ovat mun johtajuudesta, ja mehutettakoon saamaani palautetta sekä tältä päivältä että sunnuntai-illalta (reaktorin päätösillasta ja -juhlista) jonkin verran: yhden ykkösen mielestä ei heidän luokaltaan löydy ketään, joka "täyttäisi saappaani" ensi vuonna. Vedin kuulemma todella jämptisti hommaa ja olin tukipylväänä. Porukat tykkäsivät antamastani palautteesta ja kuulemma hyvä asenne auttoi itseäkin jaksamaan.

 

Äh, meneepä härskisti oman torven tööttäilyksi, sori. Tää oli vaan tärkeää mulle, ja hyvä että tyylistä ja teoista tykättiin. Nyt on kyllä ollut perjantaista asti niin haikea olo kanavan loppumisesta, että välillä tuli vähän nikoteltuakin tänään, kun jutteli ihmisille. Oli kivaa, kun sunnuntaina jopa ykkösetkin olivat liikuttuneita homman loppumisesta. Oltiinhan me yhtä suurta perhettä.

 

Olen tyytyväinen siihen, että myös mun juonnoista tykättiin yleensä, ja henkkoht tasolla siitä, että oma ohjelma MEDIAPOSSE onnistui niin hemmetin hyvin. Se oli juuri sellainen ohjelma, kuin olin jo vuosi sitten haaveillut joskus tekeväni: täysin sekoa pop-kulttuuriavaruudessa sukkulointia tietyn musalinjan ryydittämänä. Sekin oli jees, että Posse oli melkeinpä ainoa ohjelma, joka kirvoitti fm-kuuntelijan etsimään kanavan yhteystiedot ja soittamaan studioon (miessoittaja kritisoi kommenttiani siitä, miten tyhmää mielestäni on kun lasten pitää aikuistua niin nopeasti).

 

Kaikki odottivat tänään sitä hetkeä, kun oikeasti tajutaan Reaktorin loppuneen. Kestääkö sitten päiviä vai viikkoja, mutta odotanpa minäkin sitä, että joku päivä löydän itseni itkemässä hysteerisesti suihkun lattialle käpertyneenä.

 

Sen verran pitää itsensä koota, että pitää hankkia työharjoittelupaikka ja väkertää parit aika isot raportit Reaktoriin liittyen. Mullahan ei nyt ole alkukesälle sovittuna oikein jokapäiväistä päivähommaa, mutta uskon että jotain aina tulee ohjattavaksi ja kuvattavaksi. Tämän lisäksi ajattelin kokeilla kirjoitella jotain freelance-tekstejä. Ja sitten kyllä pitää sitä vähän chillatakin, vaikkei rahatilanne sinällään helpotu töittä. Pyrin sopimaan työharjoittelun alkamaan jo aika aikaisin kesällä, niin siellä sitten sykitään lokakuulle asti. Kuitenkin, nyt pitää yrittää vaan ottaa vähän lungisti, eiköhän se ole ansaittua, hetken levätä.

 

Bytheway, Reaktorin aikana olen mehuttanut seuraavia biisejä:

 

 

Ja lueteltakoon nyt muutamia lämpimiä muistoja Reaktorin toimikaudelta:

 

Huomenta, Rakas (aamutiimin lähetykset, joissa mm. haastettiin ja voitettiin Vittuilun Suomen mestari ja julistettiin virheellisesti Leo Lastumäen kuolleen)

Neliveto Olin iltapäiväblokin vikassa lähetyksessä erään kaupunkikilpailun virallinen valvoja, joka korkealentoisesti kommentoi kilpailijoiden suorituksia

Ilmaisuvapaa Katrin runo Mustelma

MediaPosse koko ohjelmakokonaisuuden suunnittelu ja toteutus. Käsikirjoituksen venyivät parhaimmillaan 15-sivuisiksi. Mielettömän kivaa vetää omaa settiä omaan tyyliin.

Viimeinen ilta sunnuntai-ilta 18.5. vedettiin porukalla päätökseen. Akustinen kitara säesti lähetyksessä vedettyjä yhteislauluja, ulkona heiteltiin frisbeetä ja paistettiin makkaraa. Tätä edeltävänä iltana oltiin muuten pikku porukalla keilaamassa, ja eka kertani radalla meni oikein mukavasti.

Luokan palautepurkusessio tiistaina 20.5. Sai sanottua kaiken, mitä halusikin.

Ihan perus arkipäivät Seiskalta aamulla toimitukseen, neljän jälkeen kotiin. Paljon organisoitavaa ja kaikkea kivaa kikkailua.

Valmistelut Palaverointi Jussin ja Paulan kanssa oli aina kivaa nillittää kaikesta.

Yhteen hitsautuminen ihan yleisesti sekä ykkösten että kakkosten kanssa.

 

Eiköhän tuosta nyt unohtunut about miljoona juttua. Mutta vellokoon ne pääni sisällä energiaa ja inspistä antamassa tulevissa projekteissa. Reaktori oli iso ja hieno ja ihana ja upea tuotanto. Sanat eivät riitä tunteitani kuvailemaan. Yksi sana kyllä tulee mieleen, suunnattakoon se opiskelijakavereilleni: