Kuten kaiken muunkin, myös kesän pitää loppua joskus.
Kaudelle jätetään hyvästit tiettävästi puolipilvisissä tunnelmissa. Lämpötilan pitäisi olla syksyyn päin kallellaan, siinä 10-15 astetta. Syksyiseen haikeuteen paras lääke on toki se, että muistellaan kuluneen kesän kohokohtia ja herkkiä hetkiä. Ja oivalletaan ehkä jotain uuttakin.
Kesä tuli vietettyä tavallaan nurinkurisesti: olin kesäkuun periaatteessa lomilla chat-vuoroja lukuunottamatta. Tuo aika tuli kyllä käytettyä omaksi hyödyksi, toisin sanoen aina oli jotain kikkailtavan arvoista tekemistä. Silti pitkä loma alkoi jo vähitellen risoakin. Heinäkuussa alkoikin sitten tavallaan kesäduuni – harjoittelu Maailma.netissä – ja tuo “kesäduuni” kestääkin vielä lähemmäs lokakuun puoltaväliä. Viimeisin isompi artikkelini löytyy täältä.
Kesällä tuli tosiaan matkattua viime aikoja enemmän: kaksi ruotsinreissua ja mökkiviikonloppukin vielä. Etenkin Göteborg jäi mieleen, vieläkin tekee mieli takaisin. Festarikesään kuului reissu Karjaalle Facesiin (josta tekemäni festariraportti videoineen oli aika opettavainen ja “kiitollinen” kokemus). Kesäleffoista tuli nähtyä juuri ne, mitkä pitikin: Indiana Jones, Sinkkuelämää ja Yön Ritari.
Muutoksia
Kulunut kesä on ollut totisesti muutosten kulta-aikaa. Uusi kännykkä, uusi numero, ensimmäinen opintolainan nosto, Hesarin vaihto nettilehteen ja hiusten kasvu ovat vain nöyhtää pöksyistä muiden muutosten seassa. Keravalla tiettyä muutosten aikaa symbolisoi vanha rakas opinahjo Nikkarin lukio, joka lähiviikkojen aikana on kokenut aikamoisen muodonmuutoksen.
Lafka on vetäisty täysin maan tasalle, remppaa pukkaa remppaa pukkaa. Toivottavasti tulos on jotain upeaa ja mahtavaa. Oli kyllä jo aikakin remontille. Valitukset huonosta ilmanvaihdosta lienevät menneen vihdoin perille.
Vaikkei lopputulosta pääse ainakaan oppilaana enää kokemaan, on Nikkarin ulkonäkö ollut jo pitkään aikamoinen “eye-sore” Keravan katukuvassa. Jännä nähdä, mitä tapahtuu. Kuten sanoin joskus töissä “muutokset on aina hyvästä – paitsi silloin, kun ne ovat muutoksia huonompaan”.
Big Brother
Syksyyn kuuluu tottakai aina se, että kanavat tuuppaavat kehiin roppakaupalla uusia hittisarjoja, tai sitten vanhoista suosikeista alkaa uusi kausi. Salkkareita ollaan seurattu jo tovi ja nyt saatiin Subin puolelle mahdollisesti Suomen tv-tuotantojen kaikkien aikojen isoin jötkäle Big Brother. Homma käynnistyi keskiviikkona mukavan yllätyksellisissä merkeissä…mutta siitä kohta.
Maria!-keskusteluohjelmaa on mainostettu niin, että tyrät rytkyi. Nelosellehan tämä on tuttua huttua tämä syytäminen, mainonta näkyi ja kuului kaikkialla, aivan kuin muidenkin Nelosen uusien sarjojen kanssa. Mainonta kyllä tehosi, halusin kyllä ohjelman tsekata. Ja olen aina jotenkin sivukorvalla Veitolasta tykännytkin, joten ajattelin etä irmalla on tarpeeksi karismaa vetää omalla nimellä varustettua kaupallista talk show’ta.
Mutta kyllähän siinä sitten kävi niin, että mainonta alkoi pikkuhiljaa risoa ja ällöttää, kun se biisi oli niin rienaava luupilla kuunneltuna. Eikä Marian hauskat tanssimuuvssitkaan enää ihan seivannu…Vasta tällä viikolla tajusin, miksi mainontaan oli panostettu: ohjelma alkoi samaan aikaan kuin BB:n kick off. Aika törttö veto silleen, BB:n kanssa on vaikea kisata. Jonkin verran tuli kuitenkin ohjelmaa katsottua ja ihan hyvältä vaikutti, ekan vieraan kanssa oli ainakin hyvää kemiaa. Kunhan Maria ei vaan ala vetää liikaa jotain roolia…Ja siitä miinusta, että studio oli aika pellen näköinen.
No mutta Big Brotheriin: siellähän on tuttuja! Opettaja ohjaa sitä kerran viikossa (vuorokausi kerrallaan), ja mikä hauskempaa, yksi kilpailijoista on vanha duunikaveri. Nikon ilmestyminen oli aikamoinen yllätys, mutta onhan se nähty, että valinta oli onnistunut. Äijä on pistänyt pystyyn jo aikamoista showta. Voisin uskoa, että on jopa voitonmahdollisuuksia, kunhan äijää ei alettaisi liikaa hehkuttamaan mediassa…tai siis, luulisin, että liika esilläolo aiheuttaisi jonkinlaisen vastareaktion äänestäjissä. Niko on kyllä sellainen kuin muistinkin, ehkä tietyt piirteet ovat korostuneet. Mukava tyyppi, anyway.
Onpahan hyvä syy seurata ohjelmaa. Porukka on muutenkin ihan mielenkiintoisen oloista. Nyt ei tunnu olevan erityisemmin ääripäitä, kaikki ovat aika samankaltaisia ördääjiä – välillä tuntuukin, että kaikki yrittävät liikaakin olla mielenkiintoisia, oikeita persoonia. Jo avajaispäivänä saatiin nähdä katsojassa myötähäpeää aiheuttavaa ryypiskelyä, ruumiinosia ja niiden vemputusta. Toivottavasti kaikkea ei pistetä heti peliin vaan, että mielenkiintoisia juttuja tapahtuisi myöhemminkin.
Syksy
Mitäs kaikkea tuleva syksy tuo tullessaan? Kerkon kesäbiisin valinta lähestyy, Marian ja Ingridin synttärit, Juhan häät, omat 25-vuotisjuhlat (joiden ohjelmiston miettiminen kytee koko aika takaraivossa, ts. en tiedä, mitä silloin tehdä), harjoittelu loppuu ja koulukoulu alkaa…ja lopussa häämöttää joulu!
Pitäisi keksiä uutta luettavaa taas kerran. Luin vastikään Stepan Chapmanin scififantasian Troikka, joka kertoo brontosauruksesta, jeepistä ja meksikolaisnaisesta ylittämässä aavikkoa. Naomi, brontosaurus, perheen tytär, on toiminut muun muassa merijalkaväen sotilaana, joka muutettiin brontosaurukseksi, jotta se voisi rukoilla; Alex, isä, jeeppi, on ihmisenä ollessaan halunnut muuttua koneeksi; Eva, äiti, on ollut azteekki-intiaanien enkelikala, joka kauneusleikkauksessa käytyään ryhtyi prostituoiduksi. Kolmikon harhailua aavikolla (joka sijaitsee puhuvassa soittorasiassa) seuraavat psykologienkelit. Joo, aikamoista – mutta kirja oli oikeasti pirun hyvä, kiehtova ja ennen kaikkea älyllisesti haastava. Oikein stimuloiva kokemus siis.
Olen muuten innostunut hörppimään Liptonin African Rooibos -juomaa. Pitkään mietin, että mitä ihmettä rooibos on, joten nyt annoin uteliaisuudelle periksi ja ostin paketin. Rooibos on siis ilmeisesti pensaskasvi, josta saadaan punaista, teemäistä, kofeiinitonta juomaa. Nyt olen hullaantunut African rooibokseen, jota saa perusmarketeista teepusseina. Vielä, kun mate-teetä saisi pusseina irtoteen sijaan, niin jäisi vanhan lempparini Earl Greyn hörppiminen aikasten vähälle.
Olen lähipäivinä aika sattumalta vähentänyt kahvinjuontia. Kesän aikana olin jo tottunut jopa heti aamusta kahvitteluun ja päivässä saattoi mennä 3-4 kuppia ihan kevyesti. Ehkä voisi siis vähentää. Yötöissä tullee kuitenkin lutkuteltua kaffea ja energiajuomaa siihen malliin, että muutoin voisi yrittää pärjätä vähemmällä.
Syksy tuo tullessaan viileät auringonpaisteet, raikkaat sateet (jotka osaavat ketuttaa vain aamuisin), ja kauniin värien kirjon puihin ja maahan. Iltojen pimetessä ja aikojen vaihtuessa on aika rauhoittua, rentoutua – ja juoda vähän lisää rooibosta. Kiitos kesälle, olit lyhyt mutta täynnä elämyksiä!