Tärkein uutinen heti kärkeen: HÄÄPÄIVÄ ON PÄÄTETTY! Maria ja Kerkko hitsautuvat lopullisesti, virallisesti yhteen 7.11.2009.
Rusina
En tarkalleen tiedä, miksi haluan kirjoittaa juttua rusinoista, olenhan ainakin paperilla aikuinen mies. Etenkin, kun tämän blogimerkinnän punaisena lankana ovat syksyn tapahtumakalenterissa olevat juhlatapahtumat, joissa rusinoita ei liiemmin tarjoilla.
Rusina on kuitenkin pienestä pitäen ollut herkkujen listalla. Syömistahti on ehkä hiljentynyt, mutta tuleehan näitä tiettävästi terveellisiä, kuivatetuista rypäleistä tehtyjä pipanoita edelleen toisiaan mussutettua. Tällä hetkellä parhaiten maistuu suklaalla päällystetty tai sitten perinteiset rusinat porkkanaraasteen seassa. Niitä on myös perin oivallista lisätä jouluglögiin. Rusinoita on tosiaan monenlaisia: perinteisiä, jogurtti- ja rahkarusinoita, suklaarusinoita – ja sitten on niitä pieniä ja ryppyisiä mummoja.
Paras perinteinen rypäle on tietysti se punainen Sun-Maid-laatikko. Muistan, kun pienenä Kaisa-täti sanoi rusinoiden sisältävän paljon rautaa, etsin pitkään rusinoista nauloja. Suklaarusinoista kelpaa hyvin Rainbow’n halpislaatikko, jonka voin tuhota yksin lähes yhdeltä istumalta. Parhaisiin rusinamummoihin lukeutuvat yhdessä eräs Allan Quartermain –seikkailussa ollut afrikkalaisen heimon naispuoleinen chieffi, ja Suomen puolella hyvää uraa teki Saara Ranin, joka teki hyytävää jälkeä elokuvassa Komisario Palmun erehdys. Jälkimmäinen kuvassa vasemmalla. Amalia Rygseckin hahmo on vielä creepympi kuin Heath Ledger Jokerina.
Ingrid
Pipanat ja pupanat oivana aasinsiltana, pieni pötkylämme Ingrid täytti tiistaina vuoden iän. Tätä juhlistettiin herkkuruoilla, joista osan otus sai etsiä juhlapaketista. Ostimme myös pari uutta lelua, jotka annetaan käyttöön pikku hiljaa yksi kerrallaan. Olikin jo aika ostaa muutamia uutuuksia, virikkeet ovat käytössä vähentyneet koiran raadeltua jo ainakin neljä palloa tai muuta pehmolelua. Edellä mainittujen hienouksien lisäksi Marian äiti osti koiralle uuden sadeasun. Tulee todellakin tarpeeseen piakkoin.
Ingridhän tuli taloon nelikuisena ("liian vanhana"), ja aikamoista ralliahan tässä on yhteiselo ollut. Tottakai tarkoitan tätä vain hyvällä. Koiran saaminen on rikastuttanut elämää innokkuudellaan ja sillä, että koiran kanssahan on välttämätöntä ulkoilla ja muuten pelehtiä. Ja onhan se vaan hauska ajatella, että tässä elettiin koiran ensimmäistä kesää koskaan, ja että uimaankin hurtta on uskaltanut ihan omatoimisesti.
Onhan ADHD-pötkylä vähän harmiakin aiheuttanut, lähinnä sisäsiisteyden suhteen ja siinä, ettei aina tajua, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Koira on kuitenkin kutakuinkin täysosuma: innokas tunari, pienikokoinen, musta pötkylä, rodun (tai rotujen) ei pitäisi allergisoida, ja kaikella tavalla koira on yllättävän persoonallinen. Jos joku siellä kakoo näistä koiranomistajan perinteikkäistä hehkutuksista niin zorgen, mutta miehen pitää tehdä mitä miehen pitää tehdä.
Muita huomionarvoisia synttäreitä: Seireeni parin viikon päästä, Aatu ja Darth Ercci marraskuun alussa.
Pieniä iloja
Toisinaan ihan ne pienimmätkin sanat, asiat, eleet riittävät pelastamaan huonon tai kruunaamaan hyvän päivän. Viimeisen viikon ajalta on mainittava muutama esimerkki pienistä asioista, jotka ovat jättäneet jälkeensä törkeän hyvän fiiliksen.
Viime launtaina oli häähumua ilmassa Kirkkonummen suunnalla, kun parinkymmenen äijän porukka kerääntyi viettämään Juhan polttareita. En työkiireiltäni ehtinyt kuitenkaan koko spektaakkelia jäädä todistamaan, mutta lähdin mukaan päiväohjelman tahdissa. Luvassa oli värikuula-ammuntaa eli splättäystä jossain Kirkkonummelan metsässä. Helmeä toimintaa, polttarit on hyvä syy sotia. Sain kokea muutamat erittäin tyylikkäät "kuolemat", kun sain kuulaa silmien väliin. Tulipa mieleen Aten ampuma laukaus vuodelta 2001 suunnilleen, kun oltiin tetsaamassa lukion liikuntakurssilla. Pääsinhän toki itsekin teloituspuuhiin.
Splättäys on kyllä pirun hauska laji. Ihan luvalla leikkiä sotaa, ja fyysisella puolella homma on rankkaakin ja kuntoa vaativaa, mutta rankkuus ei kuitenkaan itse kisapaikalla. Porukat jaksoivatkin ryömiä metsässä kaksi tuntia aktiivisesti sotien. Kunhan saan Kallelta linkkiä mestoille, pistän parit kuvat sotatantereelta näytille.
Anyway, tuossakin oli iloa kerrakseen, mutta otsikkoon viitaten tarkoitin tapahtumaa, joka sattui junassa, jolla palasin sotimasta. Sattumalta vanha koulukaveri (joka asiasisällön takia pysyköön anonyyminä) oli konduktöörivuorossa. Huomatessaan, että olin jo ostamassa lippua, hän vain heilautti kättään ja jatkoi kulkuaan eteenpäin. Ei witsi, että lämmitti oikeasti.
Toinen tapaus oli tuossa toissapäivänä, kun laitoin mesetekstiksi vihjettä siitä, että hääpäivä on nyt lyöty lukkoon. Yhtäkkiä toinen vanha kaveri, jonka kanssa ollaan viimeksi juteltu…no ehkä pari riviä tänä vuonna, ilmaisi yllättyneensä hääuutisesta. Siinä sitten jotain juteltiin aiheesta, kerroin sattumalta, miten ollaan Marian kanssa kunnolla tavattu (Järvenpään juna-asemalla). Tähän sain kommenttia tyyliin "kyllä säkin oot sit hauska tyyppi". Taas tuli lämpöinen olo.
Molemmat tapaukset tulivat ihan puun takaa, jättäen jälkeensä hyviä muistoja. Kaipa se, että ihmiset -tutut tai vieraat- yllättävät, on aina jotenkin virkistävää ja kivaa. Paitsi tietysti silloin, kun tyyppi varastaa, v*ttuilee tai jotain muuta sellaista. Joka tapauksessa, antakaa hyvän kiertää. Pahan saa kierrättää, kaksi miinusta tekee yhden plussan, tai jotain…ööh.
Lopuksi
Olen lisännyt sivun alalaitaan kokoelman (joka karttunee ajan myötä) lentäviä lauseita, jotka jotenkin minua ovat inspiroineet. Olen miettinyt noista laatikoista, että voisin alkaa muutamia sieltä siirtämään vähitellen eläkkeelle. Kiinnostaa varmaan kuin pussillinen pähkinöitä. Joka tapauksessa siitä sitten ehkä myöhemmin lisää. Joka tapauksessa vol2: erityisesti haluan antaa rispektiä räppäri Elastisen viisaudelle elämän tarkoituksesta: "Olla onnellinen ja tuntea elämänsä arvokkaaksi. Jos ei siltä tunnu, täytyy tehdä peliliikkeitä." Juuri näin! Ensi kertaan – se on moro!