Nyt on saatu parveke remontin jälkeen auki, ja sitä myöten myös kuusi parvekkeelle. Porista importattu juhlapuu on erinomaisen suora ryhdiltään ja tasainen oksiltaan. Pian varmaankin toimerrumme kuusta myös koristelemaan. Vihjeenä kuusenkastelijoille: ilmeisesti veteen kannattaa sekoittaa Fairya niin neulaset eivät tipu niin nopeasti. Meidän kuuseemme tuskin kastelu vaikuttaa, sillä vesi on jo varmasti yöpakkasilla jäädyttänyt juuren kuusenjalkaan kiinni. Neuvoa ei kannata myöskään kokeilla muovikuusiin.
Kuusen koristelu on periaatteessa kivaa, periaatteessa ei. Suomeksi siis: homma on hauskaa, mutta siskoni kanssa en kuusta enää suostu koristelemaan (isän kuusi koristellaan aina jouluaattona). Ei hommassa mitään draamaa ole, mutta Suvi ruukaa olla koristelun aikana le bitch, joka haluaa päättää jokaisen kynttilän ja pallon paikan. Tälle naureskellaan isän kanssa joka joulu.
Tykkään, että Tannenbaumissa on koristeita. Pienenä koristeiden määrä oli mieletön; oli oikeastaan yhdentekevää, millainen ränkkänä narujen ja hötöjen alla oli, kun koristeet peittivät koko puun. Oli komeaa kyllä, mutta ehkäpä nyttemmin on tullut jätettyä vähän tilaa mielikuvitukselle, heh. Enemmän kiinnostavat koristellun puun alla olevat lahjat…Mutta yhden koristeen laittaminen on todella mieluisaa hommaa, nimittäin tähden asettaminen kuusen latvaan. Se on miesten hommaa se, ugh…eiku ho-ho-ho.
Muovi vai aito?
Aidossa kuusessa on tottakai se tuoksu, ja sen kantaminen kotiin on jotenkin kivaa. Miinuksena on sitten havujen vaiheittainen variseminen. Muovikuuset toisaalta ovat kestotavaraa, takuuvarmasti tasaisia ja pituuskin aika hyvin kustomoitavissa. Koristeiden kanssa (ja pyykkipoika nenässä) ei ulkonäössä eroa heti huomaa. Valintani on ‘ehdoton ehkä’, eli sanotaan 70-30 aidon kuusen puolesta. Aito on siis paras, mutta on niitä hienoja muovejakin. Ainakin jos Forresterin perheeltä kysytään.
Kuusi tuo joulufiilistä etenkin silloin, kun illan pimeässä eli vain kuusen valot päällä istuksii sohvalla, kuuntelee rentoa joulumusaa ja juo glögiä. Aijai.
Tätä koko Joulun merkit –sarjaa voidaan miettiä palapelinä, jonka osaset muodostavat hyvän joulumielen. Ok, tää on nyt vaan Kerkon blogi eikä mikään Joulupukin Kuumalinja, etten nyt mikään joulun virallinen airue. Kuitenkin, sydämeeni joulun teen, ja silleen.