Hämärästä aamunkoittoon – chat-juontajan joutsenlaulu

Viimeisen chat-juontokeikan kunniaksi.

Päivitys: aiheeseen palattiin Film Februaryn kunniaksi 2013.

Eräs suuri ja merkittävä aikakausi on tullut päätökseen, sillä viime viikonloppuna juonsin viimeisen kerran yöchattiä. Viimeinen yö tuli vedettyä kunnialla läpi, ja jäi hyvä fiilis; toki hieman haikeakin. Ihan mielettömiä mehutuksia en sentään lähdöstäni vetäissyt, mutta tietenkin kun on tehnyt yli tuhat tuntia jotain hommaa ja useamman vuoden ajan niin se helposti riipaisee.

Eläköitymiseen vaikutti useampi asia. Ilmiselvästi pian on tapahtumassa elämänmuutos, jonka takia en halua viettää öitäni poissa kotoa. Yötöitä on nyt tähän hätään muutenkin tullut tehtyä muutenkin tarpeeksi, ja kyllähän tuo viikonloppuöiden duuni rajoitti sosiaalistakin elämää. Lisäksi uusi työpaikka tai sen sovittaminen koulun, chatin ja oikean elämän kanssa alkoi olla kimuranttia. Olin myös Interaktiivisella osastolla opetellut lähes kaikki tehtävät, mitkä oli opeteltavissa ”rivimiehenä”.

Viimeinen show oli jännittävä kokemus, ja mukanani oli videokamera tallentamassa joutsenlaulua.

Chatistä jää paljon suuria ja hienoja muistoja. Homma itse on kyllä todella kivaa (paitsi jos väsytti, heh). Oli kivaa tehdä ja huomata, että jotkut jopa tykkäsivät siitä (myös muut kuin isäni, joka katsoi about 90% lähetyksistäni). Oma tyyli vaatteista puheisiin hioutui pikku hiljaa. Ekan kerran taisi skraga olla kaulassa jo ekana kesänä, mutta vasta sitten myöhemmin kravateista tuli ”mun juttu”. Siinä yksi esimerkki siitä, miten tapasin tuoda chattiin asioita, jotka itseä kiinnostivat.

Lähes kolmen vuoden aikana ehdin oppia kyllä paljon tehtävistä sekä kameran edestä että takaa, ja tapasin monia hienoja ihmisiä. Työ- ja elämänkokemuksenakin korvaamaton keikka. Voin sanoa, ettei chattailu ole ihan p*skaa, vaikka sitä parjataankin ja sen juontamisen sanotaan olevan alhaisista alhaisinta hommaa. Toki ohjelmaformaattia pitäisi jatkojalostaa monipuolisemmaksi, kehitys on hieman seisahtunut. Mutta missä muussa ohjelmassa/mediassa katsojat ovat yhtä kiinteästi sisällöntuotannossa mukana; mikä ohjelma tarjoaa välittömämpää viestintää?

Olisikohan tässä nyt vielä joitain kohokohtia nimetä? Noh, eka yö on tietysti jäänyt mieleen, Sonjan kanssa oltiin ja Miikakin tuli tavattua. Chat-Suvin tapaaminen on jäänyt mieleen siksi, että olimme jo tavanneet ja jutelleet paljonkin Stadian pääsykokeissa…mutta vuotta myöhemmin Suvi ei meikäläistä enää studioilla tunnistanut. Edellä mainittu Futisvisan juonto oli hieno, ja eräs vappu-show Kristianin kanssa myös. Sitten oli yö, jolloin heitin känniset, vaatteitaan riisuvat rockarit ulos, palatakseni studioon, jossa viestit eivät tulleet läpi ja jouduin puhumaan lähes tunnin ajan lämpimäisiä. Ja tietysti, ehdottomasti, Villen vierailu chatissä oli ihan legendaarinen yö. Silloin huudettiin Jormaa, ja oli yllätysmomenttia, you know. Mieleen jäävät myös lähetystä edeltävät keskustelut kollegoiden kanssa ja Ilmalan junavarikon ja Ylen maston tunnelmallinen valoshow öisin.

Toki pahaakin, mutta yleensä hyvää. Muistoista kiitellen, kiitoksia muistellen…

Posted by hurraakerkko

Vastaa