Perjantaina 6.3. tuli täyteen 17 vuotta siitä, kun tämä törttöilijä muutti Keravalle. Sattumoisin kyseinen päivä oli myös perjantai. Maanantaina 9.3.1992 aloitin opinnot läheisessä Keskuskoulussa. Noista päivistä ei ihan kaikkea muista, mutta jotain: pakettiauto Sepänkadulla, koulun pihalla odottelu, kävely omaan pulpettiin. Ekana päivänä sain legendaarisen lempinimen Kere, kun Joosef ei muistanut nimeäni ja pyysi, josko voisi kutsua minua tällä lempinimellä.
Ville on about ainoa, joka tuota nimeä enää pitää elossa. Tuossa meseillessä muisteltiinkin ekaa koulupäivää samalla luokalla. Ville muisti sen. Nojes, haha!
Koska seitsemäntoista vuoden purkittaminen yhteen blogimerkintään ei ole kenenkään edun mukaista – eikä ylipäänsä mahdollista – muistelen jotain muuta noilta alkuajoilta. Villen kanssa taidettiin kunnolla alkaa hengailla kolmannella; Ville muisteli, että oli Kerkon ensi kertaa nähdessään ajatellut, että tultaisiin hyvin juttuun. Right on! Ismoon, Atteen ja Tomiin tuli myös jo tutustuttua ala-asteella – aikaan, jolloin Atte ei ollut Heebo, mutta Tomi oli Limppi. Futis tuli aloitettua Joosefin rohkaisemana heti tokan luokan keväällä, mutta vasta yläasteella taidettiin Aten kanssa alkaa pelata samassa joukkueessa.
Vuosien aikana on tapahtunut vaikka mitä. Asumismuotoja miettiessä voisin kertoa, että olen ehtinyt palata vanhaan kotipihaan, Villen vanhaan kämppään, jonka naapurissa asui ennen Aten isä. It’s a small world.
Chat-darra
Viime viikonloppuina on ollut hupangia huomata, miten ei tarvitse suunnitella viikonloppua työyön ympärille. Eväitäkään ei tarvitse miettiä. Oli myös kummallista mennä pitkästä aikaa Ilmalaan päiväsaikaan uutishommiin tuossa yhtenä viikonloppuna.
Matkalla ostin muuten ensimmäista kertaa vuosiin energiajuoman ihan vain huvin vuoksi. Päätin tehdä ostoksen ihan varta vasten huvin vuoksi, sillä lähiajat sähköjuomaa on tullut hörpittyä lähes ainoastaan chat-maailman uumenissa. The drink of choice oli Batteryn uusi appelsiinimehu-versio, joka yllätti hyvällä maullaan. Raaka ja sokeriton Batterykin ovat kyllä maistuneet, mutta virallinen kofeiinisteroidini kahvin ohella oli aina sokeriton Mad Croc -juoma.
Final Countdown
Huomenna on tasan viikko siihen, kun ainakin alustavien lähtölaskelmien mukaan – Sataa salamaa lainatakseni – elämä räjähtää. Can’t wait!