Olet, mitä syöt. Olen siis lötköä nauhaa, jolla ei lopulta ole erityisesti ravintoarvoa – ja tulen Kiinasta. Olen nimittäin hurahtanut nuudeleihin.
Nuudelit ovat salakavala ruoka: kun kattilasta yrittää kaataa vesiä pois, koko nuudelimytty saattaa lähteä mukana kuleksimaan. Näin on käynyt monasti – joskin suhteutettuna siihen, kuinka usein syön kyseistä ruokalajia, määrä on pieni. Helppo valahtaminen kattilasta liittynee ruoan lötköyteen ja siihen, että nuudelit pakataan monimutkaisiksi, tiiviiksi köynnöksiksi, joita Erkkikään – Villen isä siis – ei ala toisistaan erotella.
Ainakin Mama’sin kanamausteiset nuudelit maistuvat hyviltä yksinään. Yhden erinomaisen kunnon aterian haluan tässä mainita, sillä teimme sitä Seireenin kanssa pitkästä aikaa eilen.
Ruokalajin nimi on leikkisästi Ben-setä. Ateria koostuu siis Uncle Ben’s Oriental Chili -kastikkeesta ja kanasta (pieniksi suikaleiksi leikatuista kanapihveistä – valmiissa suikalepaketeissa liha on ihan täyttä peetä). Tämä kastike nautitaan sitten nuudeleiden kanssa. Suosittelen vähän mausteisesta pitäville.
Nuudeli on osa jokaisen itseään kunnioittavan opiskelijanuoren perusruokavaliota. Itselläni innostus on mennyt yli äyräiden, ja ehkä sitä tyrehdyttääkseni purankin nyt tuntojani aiheesta. Haluan nimittäin viikoittain “maistaa nuudelia”, kuten aina heitän paremmalle puoliskolle. Ape on syrjäyttänyt jopa lukioaikaisen herkkuyhdistelmäni spaghettin ja teen, nykyään saatan joskus jo aamiaiseksi keittää kahvia ja nuudelia. Huomautan, etten siis sekoita nesteitä ja ruokia keskenään.
V niin kuin Verilettu
Eilen katsoin Subilta elokuvan V For Vendetta. Yllätti minut erittäin positiivisesti, tuli hyvät Vuonna 1984 -vibat. Ylipäänsä tuli piiiitkästä aikaa katsottua telkasta “ennennäkemätön” elokuva loppuun asti. Aiheesta V on tehty myös televisiosarja – joskin siinä ilkeät liskomaiset avaruusolennot valloittavat maapallon, kun verikosto-V taas kertoo vallankumousta rakentavasta Hugo Weavingista.
Elokuvassa Natalie Portman löytää V:n kotoa esineen, jossa lukee “Vi veri veniversum vivus vici”, mikä vapaalla suomennoksella tarkoittaa “totuuden voimalla olen elävänä valloittanut maailmankaikkeuden”. Mahtipontista, pitääkin muistaa käyttää joskus. Lausahdus tullee eräästä versiosta Faustin legendasta, jossa mies myy sielunsa Paholaiselle.
Kuten sanoin, leffasta tuli mieleen totalitäärisestä yhteiskuntadystopiasta kertova Vuonna 1984, kirjoittajana tietysti George Orwell. V:ssä esiintyy pahiksena John Hurt, joka taas Orwell-filmatisoinnissa sama mies esitti hyvistä. Ei varmasti sattumaa.
Vallankumoukset ovat mielenkiintoisia. Le roi est mort, vive le roi! Diktatuurit vapiskoon, kun kansa kääntää selkänsä. Suomessa vallankumouksia ei “valitettavasti” ole erityisemmin nähty, mutta itänaapurissa ja vaikkapa Ranskassa enemmänkin.
Ensimmäinen suomalaiskeikaus, joka tulee mieleen, on Mennen Tullen -komediasarjassa suunniteltu kommunistivallankumous, jonka johtolauseena oli “Punaviiniä ja hyvää seksiä!”
E for ending
Mikäli aakkoset ovat lähellä sydäntä, suosittelen syömään hedelmäkarkkeja ja kuuntelemaan sitä Jackson 5:n biisiä. Yksi The Offspringin jäsenistä on lempinimeltään Noodles, samoin muistaakseni Wu-Tang Clanin jäsen Masta Killa. K niin kuin Kerkko. Koollahan ei pitäisi olla väliä. Mutta minä en halua olla merkityksetön. Eläköön vallankumous! Eläköön nuudelit!
PS: Älä ruoki lamaa – Dalai löytää kyllä omat nuudelinsa.