Popin kuningas Michael Jackson on kuollut
Sain lukea suru-uutisen Villen yöllisestä tekstiviestistä, minkä jälkeen oli pakko painua välittömästi Maikkarin nettisivuille. Ei sitä voinut kiistää: MJ on kävellyt Kuun ohi.
Surunvalittelunsa ovat välittäneet Barack Obama, Madonna ja jopa Hugo Chavez. Veti kyllä meikäläisenkin vakavaksi, faneja kun ollaan. Varsinkin, kun illalla tuli koko ajan luettua Novalle uusimpia tietoja tapahtumista. Hassua, että juuri tällä viikolla olen tullut luukuttaneeksi Beat It –biisiä ja muistellut keikkapaidan heivaamista vuosia sitten. Little did I know, että legenda menehtyisi näin yllättäen.
MJ oli mielenkiintoinen, traaginen henkilö. Mutta näyttäkää yksikin toinen, joka voisi muuttua pantteriksi, hiekkakasaksi, luurangoksi, autoksi ja tappajarobotiksi. Tämä mies on tanssinut zombiena, läskinä pormestarina, avaruuskapteenina ja katuhuligaanina. That’s epic.
Kukaan ei yllä artistina Jacksonin tasolle. Hänen musiikkinsa on tehnyt ikuisen vaikutuksen, ja videoissa mielikuvitus lähtee lentoon. Laulajana mies oli ainutlaatuinen ääneltään ja tekniikaltaan. MJ:n tuotannosta tekee ainutlaatuisen muun muassa se, että musaa löytyy fiilikseen kuin fiilikseen: tanssitteluun, chillailuun, rockailuun ja niin edespäin. Skaala oli laaja, ja kuten Ville sen Radio Reaktorille sanoi: On sitä alkuvuosien nuorta innokkuutta ja sitten taas myöhempien vuosien perfektionismia.
Jos lempparilevy pitäisi nimetä, olisi se Dangerous. Mieleeni jää varmaan muutenkin mielikuva Michaelista siinä 90-luvun alussa; vaalea muttei ihan överileikelty.
Michaelin sielu jää elämään kuitenkin muistossa ja musiikissa. Ja tosiaan, jälki on lähtemätön. Onneksi voi monien, monien, monien eeppisten videoiden ohella muistella sitä, kun Jackson veti yhteiskeikan Kotiteollisuuden kanssa. Ja tietysti sitä, kun itse pääsi popin kuningasta todistamaan. James Rolfenkin kanssa voimme muistella, ja miksei Dave Chappellenkin mukana.
Ja hyvä on aina tietää, että Joensuusta löytyy vara-Jacko.
MJ, you will be missed…