Syksy tuo mukanaan pimenevät illat, viileät tuulet – ja haaveen Pariisista.
Jostain syystä heti kuun vaihteessa mielessä alkoi pörräillä mielikuva tangon tanssimisesta. Tanssijat ovat syksyisellä, keltaisten lehtien peittämällä kadulla Pariisissa. En ole vuosiin tanssinut tangoa, ja pariisinmatkailu on jäänyt vain haaveasteelle. Ehkä joskus.
Mutta kuitenkin, syksyllä syömmen täyttää kaiho, johon tango vain tuntuu sopivan erittäin hienosti. Gotan Project alkoi heti alkukuusta soida päässä. La Revancha Del Tango, syksyn lehdet….ja unelma Pariisista.
Feature Presentation: Kerkon Virallinen Kesäbiisi 2009
Käydäänpä asiaan. Tervetuloa jo neljättä kertaa juhlistamaan Kerkon virallisen kesäbiisin valintaa. Valinnat ovat olleet melko helppoja, täytyy sanoa tällä kertaa. Alkukesän pelkoni ehdokkaiden vähäisestä määrästä osoittautuivat totisesti turhiksi.
Kesä on ollut hyvin musikaalinen, raikas, kepeä. Varsinkin uusia tuulahduksia on ollut paljon, ei ole tarvinnut kovinkaan usein samoja vanhoja biisejä kuunnella. Mukana on tutuhkoa guilty pleasure –meininkiä; suosikkeja, joita ei suositeltaisi paljastettavaksi. Toivon, että gaala innostaa jonkun kuuntelemaan jotakin näistä biiseistä.
Tervetuloa vielä, toivottavasti viihdytte juhlagaalatekstin parissa!
Popitukset
Tässä kategoriassa oli paljon potentiaalia. Oli monia ihastuttavia rallatuksia, jotka istuivat kuumaan kesään just nappiin. Kejsi Tolan euroviisu oli melko lapsellista euroviisuhumppaa, mutta jotain tenhoa ja osuvaa jytää siinä vaan on ollut läpi kesän. Lady Gagan Pokerface alkoi pikku hiljaa iskeä, hyviä koukkuja ja Terminator-henkiset alkusekunnit.
50 Centin Get Up on vakuuttanut pitkin kesää, mutta jäänee pystittä. Hiphopia ei ole itse asiassa kummemmin tullut kuunneltua kesällä, hassua. La Roux’n musiikki on juuri sitä kesämusan ydintä – kepeää elektropoppia, saundia, jota ei muuten kuuntelisi kuin kesäkuumalla.
Voittajaksi kuitenkin nousee yksi yli muiden: Sugababes ja Get Sexy.
Iskevää, tehokasta dance-meininkiä Right Said Fred -lainoineen. Sitten on aggressiivista syntikkasekoiluakin, ja sillä yhdellä uudella irmalla on hauskan käheä ääni. Bändistä olen tykännyt aina, vaihtelevasti ja ei-vakavasti. Jotenkin on hyviä ralleja tasaiseen tahtiin, irmat on terveellisen näköisiä eikä videot ole “likaisia”.
Ilmiöitä ja inflaatioita
Aina on hyvä keksiä uusia tuulia musiikkijuhlaan, joka mitä todennäköisimmin kiinnostaa vain kirjoittajaa itseään. Ilmiö-kategoriassa raati on pohtinut paljon artisteja, joiden musiikki on maistunut kautta linjan – ilman, että olisi vain yksi hitti kulutuksessa.
Maxwell, Michael Jackson, Leadbelly… Kaikenlaista on tullut kuunneltua, mutta artistien edelle nousee ylivoimaisesti itse musiikkipalvelu Spotify, jonka kautta olen näitäkin ja monia monia muita esiintyjiä kuunnellut. Eräs tuttu muuten kysyi, että jos se palvelu on ruotsalainen, niin eikö se äännetä [sputtifyy].
Erästä kysymystä olen paljon pohtinut kesän aikana: Johanna vai Yohanna? Olen nimittäin tykästynyt kahteen samankaltaiseen – ja lähes samannimiseen – artistiin.
Johanna Kurkela herätti joskus mielenkiintoni Ehkä Ensi Elämässä –kappaleellaan. Johanna menee Sugababesien kanssa siihen guilty pleasure -kategoriaan. Tänä kesänä Novaa sattuneesta syystä paljon kuunnellut raati ihastui biisiin nimeltä Sun Särkyä Anna Mä En.
Yohannasta taasen olen jo puhunutkin, ja viisumitalisti maistuu toki yhä. Nimien ohella neitoja yhdistää tyyli: heleä lauluääni, jonka vaivatonta puhtautta ei voi olla ihailematta; molemmat ovat myös naapurintyttömäisiä; ja arvostelussa olevat biisitkin sattuvat olemaan rakenteeltaan ja tyyliltään liki identtiset, vaikka kieli on eri.
Mutta näiden välillä on pakko sanoa “It IS true” – Yohanna korjaan potin kesän balladisuosikeista.
Tässä välissä on hyvä raapia pohjamutia. Kaikki hitit eivät kestä kulutusta, hyvänä esimerkkinä euroviisuihinkin pyrkinyt – ja jälleen kova Nova-hitti – Princessa Avenuen Never, Never. Se alkoi hyvänä pop-rock-vetona autotuunailuineen, se loppui vähän lapsellisena rallatuksena. Little Bootsin Meddle alkoi myös rasittaa jossain välissä.
Kovimman inflaation kuitenkin koki Black Eyed Peasin Boom, Boom, Boom, joka alkoi tökkiä jo toisella kuuntelukerralla. Ne on ne Herneet välillä sellaisia.
Rockin’ Retro
Rock-musa jäi ainakin esiintyjämäärässä melko vähälle.
Kotiteollisuutta tuli kesän varrella pitkästä aikaa kuunneltua, ja muutamia uusia tuttavuuksia löytyi. Järjestyshäiriön Karkuri, etenkin videoineen, oli alkukesän suuri hitti. Se kamppailee melko yksin puhtaan rock/heavy metal-kategorian yksinvaltiudesta.
Mainittakoon kyllä Jack Peñate, jonka musiikki on sellaista latino-rock-popitusta, mikä on sopinut kesään menolla ja meisingillä.
Retro-sarjassa kuitenkin yksi täyden kympin rock-revittely vetäisee voiton. Foreignerin Break It Up on ollut yksi kesän soitetuimpia biisejä. Laulajan ääni on komea ja kasariasennetta löytyy.
Vuoden värssy
Kesä on ollut harvinaisen vahvasti pop-luritusten johdattelemaa auringonpaistetta. Tämä näkyy myös parhaan värssyn ehdokaslistassa. Sanoituspätkät on valittu ehdolle sanoman mukaan ynnä siitä, miten ne sopivat laulun melodiaan. Jälkimmäinen on todella tärkeää – hyvin sävellettynä huonotkin sanoitukset toimivat.
Voittaja on Johanna Kurkela.
| Princessa Avenue | “I say no but you keep thinking yes” |
| Lady GaGa: Pokerface | “Baby when it’s love if it’s not rough it isn’t fun.” |
| Johanna Kurkela: Sun särkyä anna mä en | “Niin katoavaa on voimat ihmisen, vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa Mutta en sun särkyä anna mä en” |
| Järjestyshäiriö: Karkuri | “Maasta syntynyt taas maaksi muuttuu kun hiljaa pyörii äiti maa, vaikeaa lastansa kuljettaa.” |
Lifetime Achievement Award: Michael Jackson
Ensimmäistä kertaa ikinä raati haluaa osoittaa kunnioitusta artistin tai bändin suurelle elämäntyölle tai raatia inspiroivalle musiikille. Tänä vuonna ei ole epäilystäkään siitä, kelle rispekti lankeaa – Popin kiistattomalle kuninkaalle Michael Jacksonille.
Hänen musiikkinsa ja videonsa vievät mielen ja kielen uusiin ulottuvuuksiin, eikä musiikillinen aatelointi ole turhaa. Maailma on muistanut Jacksonia niin, ettemme ala täällä elämäkertaa vetämään kuitenkaan. Kiitos Michaelille kaikesta upeasta tuotannosta.
Lue myös: Top 34 Michael Jackson -biisiä
Finaali
Hyvät naiset ja herrat! On aika paljastaa, kelle tai oikeastaan mille biisille lankeaa kyseenalainen kunnia olla Kerkon neljäs virallinen kesäbiisi. Ensin oli SexyBack, sitten Umbrella. Viime vuonna sydämen sulatti Warwick Avenue.
Lähtökohtaisesti kesäbiisin on oltava kevyt, raikas, viihdyttävä. Genrellä ei niinkään ole väliä, vaikka popimpaa kamaa on yleensä suosittu.
Mutta tosiaan – mikä biisi voittaa tällä kertaa?
Joissain voittaja herättää ihmetystä, toisissa tanssijalan täpinää. Kyseessä on loppukesän poiminta eurooppalaiselta artistilta. Video on värikäs, musiikki samalla tuoretta että vanhaa. Voittaja videoineen löytyy täältä.
Onnea voittajabiisille! Ensi vuonna jälleen uusi Kerkon virallinen kesäbiisi – ja tuolloin vietetään juhlatunnelmia puolipyöreiden synttäreiden kunniaksi!!! See you next year!