Eilen pihassamme sytytettiin taloyhtiön virallinen joulukuusi – tai siis valot, ei roviota sentään kyhätty. Hieman huvitti tämä pienimuotoinen joulukauden käynnistys, kun maassa ei ollut hitustakaan lunta, vaan ainoastaan vehreää nurmikkoa.
Olen aina päivitellyt laulua, jossa rallatellaan “no onkos tullut kesä nyt talven keskelle”. No ei ole, edelleen on joulukuu, kato kalenterias helkatta soikoon!! Mutta viimeistään eilen tajusin, miten ajankohtainen klassikko onkaan.
Tuleeko valkeaa joulua? Se on jokaisen tontun mietteissä vuosittain. Kukapa ei toivoisi rauhallisesti laskeutuvaa lumisadetta ja hankia, valkeita nietoksia. Kiitos ilmastonmuutoksen ja saasteiden, haave voi jäädä toteutumatta. Katsotaan, mitä Kööpenhaminan suuressa ilmastokokouksessa päättävät.
Päätetäänpä tämä merkintä vähemmän kyynisesti. Ei se lumi joulua lopulta tee, vaan ihmisten välinen lämpö. Olemme kuitenkin ensilumemmekin jo saaneet, joten toivo valkeasta joulusta eläköön edelleen.
Oheinen kuva on marraskuun ensimmäiseltä viikolta, kun olimme koristelemassa hääpaikkaa. Antakoon se luvan haaveilla.