Vuosi oli elämäni paras
… Vaikkei se ihan leppoisisssa tunnelmissa päättynytkään. Olin duunissa, kun Sellossa tapahtui. Olin mennyt työvuoroon – jossa tehtävänä oli istua kopissa, soitella haastiksia ja editoida ääntä – luullen vuorosta tulevan suoraviivaisen rauhallinen. Editoin hullulla tahdilla ja haastattelin jopa naista, joka oli nähnyt ampumiset.
Vaikea sitä on selittää, mutta töistä lähtiessä oli paha mieli. Hektinen työtahti otti varmaankin koville ja olihan se raffia kuulla, miten “kuolema juoksi ohitse”, kuten haastateltava itse sanoi.
Vuoden viimeinen päivä ei siis tehnyt kunniaa vuodelle 2009, joka on ehkä yksi elämäni merkittävimmistä. On aika kerrata enemmän tai vähemmän ikimuistoisia tapahtumia vuoden varrelta, tarkastaa blogin kunto ja ehkä katsahtaa tulevaisuuteenkin.
Love And Marriage
Ennen kaikkea ikimuistoiseksi vuoden tekee tietysti Taikan syntymä. Viimeiset yhdeksän kuukautta olemme saaneet fiiliksissä seurata kehitystä, joka kulkee välillä hiipien, ajoin harppauksin.
Taikahan on aivan mahtava tyyppi. On persoonaa, huumoria, skillsejä, hampaita ja vaikka mitä. Viimeisimpänä kehityksenä (joskin menee vuoden ‘10 puolelle) on tukea vasten seisominen – onnistuu ilman isin ja äidin apuja yli minuutinkin ajan. Mutta palattakoon joitain viikkoja syntymän jälkeiseen aikaan:
29.4.2009
Nyt on elämässäni virallisesti Taikaa! Huhtikuu on kulunut maagisessa kuplassa, joka sulkee ulkopuolelleen muun maailman. Fiilis on ylpeä, samalla villi ja tyyni, harras ja hauska, upea ja uskomaton. Etenkään ensikosketusta taikamaailmaan en osaa sanoin kunnolla kuvailla.
Oman suhteen ohella on myös ollut hauskaa seurata Taikan ja Ingridin suhteen kehitystä. Nykyään ei enää tiedä, kumman pitäisi varoa kumpaa, ennemmin Taika retuuttaa koiraa tätä nykyä.
Taika innoitti tietysti myös musiikin äärelle – tuloksena lastenlaulu, jota en voi creepyjen sanojen takia voi lapselle pian ikinä laulaa. Ahkerin lukija löytää lyriikat blogin uumenista. Perhe-elämä koki mullistuksia myös syksyllä, kun astuimme avioon seireenin kanssa:
15.11.
Häät olivat sanalla sanoen mahtavat. Tunnelmaa oli ja järjestelyt onnistuivat. Vierailla tuntui olevan hauskaa, ja samoin oli tietysti juhlakaluilla itsellään. Oli hauskaa ja oli herkkää…ikimuistoiset häät. Voisin purkaa ajatukseni tänne palstalle ja eritellä kaiken kivan juurta jaksain, mutta ehkä se veisi pois muistojen taikaa.
Kaikkia tuntemuksia ei näistä asioista voi sanoiksi pukea. Galaksit räjähtelee ja supernovat sinkoilee, hyperajo on päällä…tai jotain sellaista.
2.11.
Henkinen kasvuni etenkin isänä, mutta tietysti myös parisuhteemme myötä, on ollut melkoista – ja tietysti parempaan suuntaan.
Elämästä ja kuolemasta
Syntymän vastapainona on ollut kuolemaakin. Olipa synkeää. Kaukana Ameriikassa lempiartistini by far, Michael Jackson, menehtyi kesällä. Hänen ohellaan poistui myös hamsterimme:
26.7.
Myönnän, ettei hamsteriin mitään tajuntaa räjäyttävää tunnesidettä muodostunut, mutta olihan se vilkas veijari, jolla oli oma roolinsa näissä vuosissamme. Nuku rauhassa, Saga (2007-2009). Kiitos, kun kävit.
Sitten oli tapahtumia jostain tuolta väliltä. Elvytimme palatsiamme parinkin remontin voimin. Appivanhempien kanssa tuli huhkittua, ja isäkin ehti auttamaan. Ensin talvella tuunattiin kylppäriä, jolloin nälkä kasvoi syödessä: aina vaan tuli uutta puuhattavaa. Kesällä vietettiin evakkoaikaakin, kun kämppä pistettiin pintaremontoiden.
En ole ehkä mikään synnynnäinen nikkari, mutta remppaaminen ja äijäily on kyllä kivaa hommaa. Ahkerointi oli ilo.
Vuoden mittaan on tullut huollettua turhankin paljon kodinelektroniikkaa: modeemi, pelikone, digiboksi, Marian tietokone…ilolla odotan, että DVD-soitin sanoo itsensä irti. Rämä MP3-soitin tuli vaihdettua uuteen.
Toinen kahden elämän ääripisteen välille sijoittuva tapaus oli itsensä Sir Roger Mooren tapaaminen. Lemppari-Bond hän ei ole, mutta jokin sinne kirjakauppaan veti, kun ex-agentti oli markkinoimassa elämäkertaansa Helsingissä:
17.5.2009
Nimmarijonoonhan sitten piti tunkea herran elämäkerta kourassa. Tulipa jopa vaihdettua pari sanaa – eli tervehdin “Good afternoon, Sir”, ja sain vastaukseksi “Hellon” tai jotain muuta lyhykäistä. Voi pojat!
Sitten oli taas noita leppoisia sairastapauksia:
28.4.2009
Iski nimittäin silmätulehduksen jälkeen vähän sarveiskalvoon haavaumaa ja muutakin tautia. Ei oo ollut hirveän hauskaa – paitsi, että ainakin töissä silmälapulla olen saanut mielettömästi rispektiä. Kaikki näyttää utuiselta, ja lähes viikon ajan olin televisio-, tietokonetyö- ja kirjanlukukiellossa.
Arbeit macht frei (hoffentlich)
Helmikuussa tein viimeisen chat-juontoni. Oli hienoa päästä ilmaisemaan itseään omana itsenään, ja kuten tuli jo tuolloin sanottua, paljon hienoja muistoja jää:
20.2.2009
Lähes kolmen vuoden aikana ehdin oppia kyllä paljon tehtävistä sekä kameran edestä että takaa, ja tapasin monia hienoja ihmisiä. Työ- ja elämänkokemuksenakin korvaamaton keikka.
Uutistoiminta maistui kesurina ja toki edelleen. Jatkuvasti pitää haastaa itsensä, ja työtehtävät vaihtelevat kivasti. Onhan matkalla ollut koettelemuksia, mutta paljon kehujakin. Hämmennyin, kun kesällä joku yleisöstä oli kehunut ääntäni.
Samalla koulu on jäänyt…ei, ei taka-alalle, ei tosiaankaan; mutta koulunkäynti on ihan oppilaitoksen puolesta ollut hyvin katkonaista ja omasta aktiivisuudesta riippuvaista. Hauskaa on kyllä TAVI-talollakin ollut. Opinnäytteen edistymistä on voinut seurata tältä palstalta löytyvän linkin kautta.
State Of The Blog Address
Olen ehtinyt yllättävän tehokkaasti päivittämään blogia kuluneena vuonna. Melko tyytyväinen olen juttujen tasoonkin yleisesti.
Olenkin pyrkinyt siihen, että teksti olisi muutakin kuin vain tyyliä “sitten menin sinne, sitten toiseen paikkaan”. Tekstien mittaa olen vähän miettinyt, että tarvitseeko aina olla kilometrivuodatusta kaikesta, joskus lyhyempikin riittää. Lisäksi olen pyrkinyt panostamaan otsikointiin, vähän jotain spessua pitäisi olla.
Pyrin päivittämään blogia muutenkin kuin vain tekstien puolesta, uutta linkkiä tai jotain aina silloin tällöin. Tekstiä yritän maustaa kuvin, mutta vain tarkoituksenmukaisesti. Liiat herutuskuvat jääköön pois.
Yllätyin siitä, miten inspiroitunut olin jatkamaan Joulun merkkejä tänäkin talvena – peräti kymmenen uutta merkintää, ja varastoonkin jäi ideoita. Olen pyöritellyt mielessä jonkinlaista uutta feature-sarjaa palstalle. Katsotaan, mitä uusi vuosi tuo tullessaan.
Kerkon kesäbiisi valittiin jo neljättä kertaa. Tänä vuonna juhlagaalaa pelkistettiin hieman edellisestä, mutta aikamoinen tapahtuma oli taas kyseessä.
Pohdin usein, kuka tätä palstaa lukee. Muutamia seuraajia tiedän, ja pyrinkin miettimään tekstiä heidän kannaltaan. Kiinnostaako heitä pätkääkään solkotukseni? Toivottavasti – ja toivottavasti vastaisuudessakin. Sillä vaikka kirjoitan pitkälti omia asioitani omaksi huvikseni, ajatus yleisöstä auttaa tekemään homman mielenkiintoiseksi.
Tähän väliin perinteisesti muutama hassu tai merkityksellinen otsikko:
Hämärästä aamunkoittoon – Chat-juontajan joutsenlaulu (20.2.2009)
N For Noodle (10.3.2009)
Might & Especially Magic (29.4.2009)
Goodbye, Michael Jackson (27.6.2009)
Where there’s smoke…(31.7.2009)
…And they’ll live happily ever after…(15.11.2009)
…But their story has only begun (21.11.2009)
Toivottavasti myös tuleva vuosi tuo mukanaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kiitos vielä lukijoille viime vuodesta!
Lopuksi
Vuosi 2009 oli suurta muutosten aikaan. Alkanut vuosi tuo ammatillisen haasteen, kun koulu loppuu.
Lisäksi jonkinlaista eettistä kehitystä lienee havaittavissa, ja leikkisästi voisi heittää vuoden nolla-kymmenen olevan Tiedostamisen vuosi. Tällä viittaan ajatteluun, jonka siemenyt tosin on jo aikaa sitten kylvetty. Panostamme entistä enemmän kierrätykseen, energiansäästölamput kaikkialle, ruoat valmistetaan täysjyvä- ja kevyttuotteista, ja niin edelleen.
Vuosi 2009 oli kaiken kaikkiaan yksi parhaista. Saa nähdä, mitä tulevina kuukausina tapahtuu. Vielä loppuun kevennys:
2.8.2009
Odotellessani Pasilassa junaa Keravalle hengailin R-Kioskilla hetken. Vieressä oli vanhempi, seitsemissäkymmenissä oleva mies vaimoineen. Vaimo tuli tilanteeseen ja antoi miehelleen kaksi lehteä. “Valitse näistä”, kuului neuvo. Mikäs siinä – mutta valinta tehtiin kahden pornolehden välillä!
Ilmekään ei värähtänyt, kun mies valitsi…no ottiko nyt sitten Kallen vai Jallun. Kuitenkin, vitsistä ei ollut kysymys (ellen sitten ollut piilokameran uhri), sillä vaimokin oli vakavissaan. Valinnan tehtyään mies sitten paineli kassalle tissilehti dvd-leffoineen kainalossa.