Olin viime viikolla ollut nuhainen, kunnes loppuviikosta löysin täydellisen parannuskeinon: sikainfluenssarokote.
Pelkäsin, että reagoisin pahemman kerran A(H1N1)-rokotteeseen. Odotin kuumetta, lahnaksi muuttuvaa käsivartta ja edellisten influenssarokotteiden tyyliin silmätulehdusta. Huolet osoittautuivat kuitenkin turhiksi, ja nuhakin on tipotiessään. Olkalihas oli kyllä parikin päivää kosketukselle arka, mutta sehän ei nyt ole juttu eikä mikään.
Koirakorjaamo
Hoitotoimenpiteitä on suoritettu myös hurtalle. Käymme pienen käytöskoulutuksen, joka kestää about kuukauden. Kulunut viikko on kulunut jääkauden merkeissä, eli olemme kohdelleet Ingridiä kuin sitä ei olisikaan olemassa. Ei katsekontaktia, ei nimen käyttöä sen kuullen, ei rapsutuksia – ei mitään. Lenkit ja ruoka hoituu, mutta vaikka koira tahallaan oksentaisi seinät mustaksi, emme saa jääkaudella regoida.
Tavoitteena on saada koira epävarmaksi väitetystä laumanpään asemastaan ja saada johtajuus takaisin meille. Hommaa hankaloittaa se, että hommassa ohjaavan koirankouluttajan mukaan Ingridillä on hermorakenteissa jotain vikaa. Voi siis olla, ettei koulutuksesta ole takuuvarmaa hyötyä. Toisaalta geneettinen fiba lohduttaa – yes, huono käytös ei olekaan täysin meidän syytä!
Parannusta on jo nähtävissä, tai ainakin oppi tuntuu menevän ihan mukavasti perille. Koira myös välillä kokeilee tulla lähelle pyytämättä, mutta murahdamme sen aina pois – pitää säilyttää puolen metrin kunnioittava hajurako.
Katsotaan, miten homma kehittyy. Olo on toiveikas Härvä-Arvin kesyttämisen suhteen.
Pimp My Shirt – Lopuksi
Sain toiselta Jukka-langolta, siltä vaimonpuoleiselta, komean lahjan: t-paidan, joka reagoi ääneen. Paidan äänentasomittarit vilkkuvat siis vaikkapa musiikin tahtiin. Kiitos paidasta, joka pitää joskus pukea päälle baariin mentäessä.
Muistakaa reagoida ääniin, katseisiin.