Ilta, jona ajatukset eivät enää keskity opinnäytetyöhön.
Perjantaina olin tulossa iltavuorosta, ja totuttuun tapaan sain muutaman minuutin verran odotella kuljetusta Pasilan juna-asemalla. Seisoskellessani siinä Ärrän vieressä; kuin transsiin vaipuneena lähtevien junien aikatauluruutuja tuijottaen; luokseni asteli laitapuolen kulkijan näköinen kolmekymppinen mies.
“Onks sul Sampon tiliä?”, kuului nistin kysymys. Vastasin, ettei ole.
“Niinku olis pitänyt rahaa siirtää…”, tilintarkastaja jatkoi.
No ei ole tiliä.
“No en mä oliskaan sun rahoja tarvinnu…”, tuhahti mies siihen ja jatkoi matkaansa.
Satunnainen kohtaaminen Pasilan juna-asemalle ominaiseen tyyliin.
Ja ainoa, mikä jäi jäljelle, on déjà-vu.