Kuukauden Digilluusio: My Life OST – elämäni soundtrack

Soundtrack OST HurraaKerkko Digilluusio
Elämässä pitää olla rytmiä.

Musiikkia kuin elokuvassa

HUOM: Tämän artikkelin päivitys vuonna 2020 sisältää uutta kuvitusta, ajantasaisia linkkejä ja luettavuuden parantamista.

Nyt on valmista – olen valmistunut medianomiksi Metropoliasta! Paperit kourassa on helppo laittaa The Beatnutsin Se Acabo (It’s Over) soimaan. Esirippu alas, lopputekstit pyörimään.

Lue myös: Miten minusta tuli medianomi?

Musiikki on aina ollut suuri osa elämääni. Jos en ole itse sorvin äärellä, kuuntelen milloin mitäkin ja todella usein, ja monasti olen huomannut tiettyjen biisien kytkeytyvän tiettyihin tapahtumiin ja aikakausiin. Kerkon Virallisen Kesäbiisin valintaperinne perustuu tähän huomioon. Biisit alkavat tihkua nostalgiaa, kun vuosienkin jälkeen huomaa muistelevansa jotain tiettyä asiaa sattumalta kuulemansa musiikin tahtiin.

Joskus ilmiö tuo tiettyä eeppisyyttä arkisiinkin hetkiin, toisinaan mielleyhtymä saattaa pilata koko kappaleen. Esimerkiksi erään parisuhteen päättyminen ei harmittanut niin paljon kuin se, että viimeisiä keskusteluja käytäessä taustalla soi kovasti fanittamani Enigman Gravity Of Love. En voinut kuunnella biisiä vuosiin.

Useimmiten kappaleet yhdistyvät elämänmuutoksiin.

The Beatnutsin kappale saa kunnian olla valmistumiseni theme song. Otsikko sopii, ja olihan sama biisi aikanaan MediaPosse-radio-ohjelmanikin viimeinen veto. TV-chatistä lähtiessäni kestokuuntelussa olivat Mirahin The Garden ja Martin O’Donnellin ja Michael Salvatorin High Charity. 

Eräässä tapauksessa minulle ehti kasaantua jopa oma vakituinen soittolista. Pelatessa GTA-pelejä kuuntelin aina muun muassa näitä Xboxille lataamiani biisejä:

  • Santa Esmeralda: Don’t Let Me Be Misunderstood
  • The Roots: Don’t Say Nuthin’
  • Kool & The Gang: Jungle Boogie
  • Tomoyasu Hotei: Battle Without Honor Or Humanity
  • The Jackson 5: Blame It On The Boogie
  • Infernal: Keen On Disco
  • The Killers: Somebody Told Me

Lue myös: 10 tunnelmallista biisiä videopeleistä

Albumirintamalla Tarantino-leffojen soundtrackit ovat aina rautaa: Kill Bill vol. 1 ja Pulp Fiction ovat täynnä hyvää settiä. PÄIVITYS 07/2016: Lue lisää Tarantinon musiikkivalinnoista artikkelissa Anakronistinen musiikki Quentin Tarantinon elokuvissa.

Klassisen puolelle ajavat ääniraitakokoelmat ovat myös erittäin lähellä sydäntä. Lämpimimpiä muistoja herättää tietysti Tähtien Sotien musiikki, mutta pakko myöntää sävelmien toimivan paremmin itse elokuvia katsoessa, ei levyltä kuunneltuna. Batman Beginsin ja Passion Of The Christin soundtrackit taas toimivat kiitettävästi myös omillaan, sillä musiikin tunnelma ei vaihtele yhtä rivakasti.

Lue myös: Top 10 elokuvasäveltäjää

Kiitos teknologian mahdollistaman tuunauksen, monilla läheisillä on myös omat soittoäänitunnarinsa kännykässä. Vaimo soittaa MC Solaarin La Belle Et Le Bad Boyn tahtiin, äiti Linkin Parkin ja Jay-Z:n Numb/Encoren ja isä Nimeni On Trinity -leffan tunnarin tahtiin. Näitä biisejä koneella kuunnellessa mielleyhtymät alkavat hyppiä silmille ja käsi etsiytyy kännykälle.

Haastan kaikki miettimään oman elämänsä tunnusbiisejä. Niitä ei ole yksi, vaan monta.

Easter Egg: Radio Reaktori pyörii vielä muutaman viikon. Ollut hyvää settiä. Suosittelen esim. Hikipajaa.

One Response

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Back to Top