Aikamatkaaja, sinun on tunnustaminen väriä
HUOM: Tämän artikkelin päivitys vuonna 2020 sisältää uutta kuvitusta, ajantasaisia linkkejä ja luettavuuden parantamista.
Olen kirjoittanut kirjan siitä, tehnyt biisin siitä. Yksi lapsuuteni lempisarjoista kertoi siitä. Aikamatkailu ja Emmett Browninkin esittelemä aika-avaruus -jatkumon kanssa kikkailu on totisesti aina kiehtonut minua.
Aikamatkailua kuvaavassa fiktiossa yhdistellään yleensä historian tuntemusta ja psykologiaa, ja juonta kuljettaa eteenpäin toisiaan seuraavien ongelmien fiksaaminen. Siitä vedämme yhtäläisyysmerkin suuriin seikkailuihin mediasta riippumatta.
Don Rosan kaikki aikamatkailusarjikset, Paluu Tulevaisuuteen -elokuvat, Pelastaja-tv-sarja, FEAR-videopelien bullet time -efekti… Teeman sävyttämiä kiehtovia tuotantoja voisi luetella vaikka kuinka.
Aikahyppy (Quantum Leap)
Sub on tehnyt suurta kulttuurityötä uusiessaan 80-luvun lopulla alkanutta Aikahyppy-sarjaa.
Lämminhenkisen alkutunnarin ja kaiken huumorin jälkeen tarinat, joissa Sam Beckett muutti menneisyyden ihmiskohtaloita, muuttuivat koskettavammiksi ja synkemmiksi. Sarja päättyi joskus 90-luvun alkupuolella eeppiseen, filosofiseen, surumieliseen finaalijaksoon.
Sarja lukeutui aikanaan ehdottomiin lemppareihini: sekoitus seikkailua, draamaa, hauskaa sanailua ja jännitystä. Toisinaan leikittelen ajatuksella sarjan “jatkamisesta” elokuvana tai kirjana. Mitenköhän kirjaoikeuksia hankitaan rapakon takaa?
Lue myös: Top 10 TV-tunnaria 1980-luvulta
Paluu 80-luvulle Lady Gagan kanssa
Eräs musiikillinen ilmiö osaa aikamatkailun salat taiten: Lady Gaga tuntuu upottavan videoihinsa ja keikkoihinsa kasarivaikutteita niin, että ne samalla tuntuvat sekä retrolta että futuriselta. Lady Gaga on varmasti tämän hetken omaperäisimpiä artisteja, jos ei aina musiikillisesti niin ainakin imagonrakennuksen puolesta.
Seuraavassa videossa perehdytään Lady GaGan aikamatkailuun tarkemmin Bad Romance– ja Telephone-musiikkivideoiden kautta
Eipä ole ysäriäkään Gaga-videoissa unohdettu: loistavassa LoveGame-videossa nähdään paiskomassa auton konepellillä hyvin samaan tapaan kuin Michael Jackson ristiriitaisessa Black Or White -videossaan.
Nohjoo, eipä jaaritella Gagasta enempää. Menee liikaa aikaa.
Time is relative, aika on sukulainen
Miksiköhän aikamatkailu on elokuvissa aina sinistä? Värivalinta rinnastunee teknologiaan ja etenkin sähköön – tai sitten siihen, miten aikamatkaajat oikeastaan aina pyrkivät korjaamaan vääryyksiään: ehkä he lähtevät matkaan, koska ovat fiilikseltään ’blue’.
Uskon ajan ja onnellisen elämän kytkeytyvän tiiviisti toisiinsa. Jos ei varaa aikaa sille, mikä itselle on tärkeintä, voiko elämäänsä olla tyytyväinen? Olen aina ollut tarkka, välillä turhankin tarkka, arkeni aikatauluttamisesta. En sentään niin, että “jahas, kello on 13.20, aika pitää hauskaa”, mutta pyrin siihen, ettei mitään ole liikaa tai liian vähän. Kun intressejä on paljon, pitää osata keksiä aikaa.
Katson kelloa ja huomaan, että nyt tosiaan on aika lopetella tätä Digilluusiota. Tempus irreparabile fugit, ja niin edespäin.
Easter Egg: Euroviisuissa saatiin tervetullutta vaihtelua, kun Saksa hoiti homman kotiin. Ei kylläkään mun lemppari ollut, mutta kerrankin maa sai viisuglooriaa oikein kunnolla. Itselleni lähinnä sydäntä oli Kreikka. Islanti oli myös jees, ja joku tuossa Azerbaizhanissakin iski.
Lue myös vuoden 2013 artikkeli: Top 10 Euroviisu-suosikkiani
2 comments