Outoja kohtaamisia nuorison kanssa
Toissa päivänä olin kauppajonossa aamusella, ostamassa vähän eväitä ennen työpäivää.
Takanani jonotti pari teiniä, tyttö ja poika. Satuin katsahtamaan tytön hihnalla rullaavia ostoksia, jotka onnistuivat jotenkin hätkähdyttämään ja siis pahalla tavalla. Yläasteikäinen, varsin pienikokoinen tyttö oli ostamassa Cokista ja energiajuomapulloa. Kädessään hänellä oli jo avattu puolen litran energiajuomatölkki.
Jotenkin se rouhaisi. Kuka muka tarvitsee noin paljon dynamiittia heti aamusta? Edes aikuisille ei suositella yli kahden pienen dynamiitin vetämistä päivässä, saati sitten yli tuon määrän menemistä nuorella iällä.
Maksoin ostokseni, jolloin myyjä alkoi piipittää voimajuomia lukijan läpi – katsoen suunnilleen ikäistäni naista, joka oli jonossa teiniparivaljakon jälkeen. “Ei noi oo mun”, hän totesi myyjälle. Katseemme suuntasivat kassajonosta mitään sanomatta poistuneisiin teineihin, jotka nyt olivat jo lähdössä kaupasta.
Aika törttöä sekin, hiljainen äkkilähtö ja ostosten ilman selityksiä jättäminen, ihme teinit seetana. No sanoi tyttö sitten asiasta “narahdettuaan”, että oli unohtanut lompakkonsa kotiin.
Moraalisaarna alkoi kuplia sisimmässäni. Sitten tajusin, että olen muuttumassa Danny Gloveriksi. ITSEHÄN EN ALAIKÄISENÄ TEHNYT YHTÄÄN MITÄÄN TYHMÄÄ, TÖRTTÖÄ TAI TURHAA KOSKAAN! Eivätkä kaveritkaan, eivät ikinä!
Toinen kohtaaminen
Tänään kuuntelin junassa kolmen muutaman vuoden edellisiä teinejä vanhempia irmoja, jotka keskustelivat elokuvista. Tuntui jotenkin hassulta kuulla lauseita, kuten “katsoin tosi paljon Harry Pottereita, kun olin pieni”. Ovat olleet siis pieniä todella vähän aikaa sitten – mutta toisaalta yksi hehkutti, miten kivaa oli vetää punkkua ja katsoa Titanicia.
Annan tyttökolmikolle propsit siitä, että diggailivat Star Wars –elokuvia. Yksi heistä ei ollut leffoja nähnyt, mutta halusi ehdottomasti ne katsoa. Big up!
Yksi tytsyistä mainitsi jonkun elokuvan, jossa Harry Potterien Kalkaros esiintyy. Tarkoitti siis Alan Rickmania, ja huvitti huomata, että heille Rickman on lastensatujen velho, kun omalle sukupolvelle hän henkilöi yhden kaikkien aikojen parhaan action-klassikon saksalaista rikollisliigan pääpahista Hans Gruberia.
Samainen tyttö puhui jostain toisestakin leffasta, jonka kohdalla häntä ärsytti laaja ennakkohehkutus. “Ärsyttää sellainen jonkin tietyn asian tuputtaminen”, tyttö totesi. “Vähän niin kuin silloin, kun oltiin pieniä ja vuosituhannen vaihteessa kaikkialla hehkutettiin millenniumia. Millennium sitä millennium tätä.”
“Mä en oo nähny sitä leffaa”, totesi siihen yksi tytöistä.