Faaraon Kosto, osa I

Ensimmäinen osa hyytävästä, "tosipohjaisesta" kauhutarinasta.
Ensimmäinen osa hyytävästä, “tosipohjaisesta” kauhutarinasta.

Löysin äitini kaapista kuudennella luokalla kirjoittamani tarinan,  joka käsittelee 1920-luvulla Egyptissä tehtyjä faaraon hautakammion kaivauksia. Haluan jakaa karmivan kauhujännärin kanssanne.

Kahdeksansivuinen tarina jakautuu kahdelle arkille, joten julkaistaan se blogissakin kahdessa osassa. Jos tarina ei ihan kaikkien aikojen horror-aatelia ole niin ainakin se sisältää ripauksen Tales From The Cryptin makaaberia huumoria.

Aika hullu tarinahan tämä on, mutta annettakoon kuudesluokkalaisuus kirjoittajalle anteeksi, haha. Jaan tekstin alkuperäisessä muodossaan (vaikkakin digitaalisena). Enjoy…

Faaraon kosto

Marraskuu vuonna 1922. Howard Carterin kaivaukset.

Carter, josta oli pian tuleva maailman kuuluisin arkeologi, alkoi kaivertaa reikää edessään olevaan oveen. Hänen takanaan seisoi lordi Carnarvon, Carterin rikas mesenaatti ja auttaja, tämän tytär lady Evelyn Herbert ja myös Carterin uskollinen apulainen Callander.

Kun aukko oli tehty, sisään pistettiin kynttillä, joka valaisi huonetta ja sen aarteita.

26. marraskuuta 1922

Carter laskeutui faaraon hauta- ja aarrekammioon. Samassa lordi Carnarvon kysyi ylhäältä: “Näkyykö mitään?” Carter silmäili ympärilleen ja sanoi ratkaisevasti: “Kyllä, ihmeellisiä esineitä.”

Samalla hän vilkaisi faaraon hautaa. Se haisi pahalle. Hän raotti haudan kantta, ja pöly ja joku ihmeellinen usva levisi hänen ympärilleen.

Se usva oli faaraon kirous. Carter sanoi hypnoosin alaisena: “Kyllä, ihmeellisiä esineitä…”

Vuosia myöhemmin

“Uppiduppiduu”, Carter hyräili mennessään kauppaan. Hänen menestyksensä kausi oli ohi. Vain harva muisti Howard Carterin löydöt.

Kun hän oli hedelmätiskin vieressä, hän kaatui. Kaatui ja joutui sairaalaan. Jalka oli murtunut, mutta se parantui. Sairaalasta päästyään hän kaatui taas, mutta onneksi ei tapahtunut mitään.

Kolmen viikon kuluttua. Kolmen viikon aikana hän oli kaatuillut jo 42 kertaa, eli noin kaksi kertaa päivässä. Vihdoin hän päätti mennä lääkärille: “No, en löydä teistä mitään vikaa. Ehkä vika on minuss…äh, eihän minussa mitään vikaa ole, minähän olen täydellinen. Minähän olen maan paras lääkäri!”

Carter pihisi ajatuksissaan: “Niin, niin.”

Myöhemmin, kun hän oli kotona: “Taidan soittaa lordi Carnarvonille.” Hän sytytti piippunsa ja soitti.

“Lordi Carnarvonin kartano, päivää…Juu, pyydänhän minä.” Hetken kuluttua: “Haloo? Ai päivää teillekin, Howard! Juu kyllä minä kuuntelen.”

Matkaa edeltävänä yönä

“Huoh, menen nukkumaan.” Ja häntä todella väsytti. Hän nukahti heti.

Unessa: “Päivää! Olen faarao, ja sinä olet hautoja ryöstelevä, kiroukseni alla oleva Howard Carter!”
Carter: “Ki-ki-ki-kirouksen?”
“Niin, ja onneksi tulet huomenna oikeaan Egyptiin, niin saan listiä sinut! Hahahahahahahahahaaaaa……”

To Be Concluded…

 

3 comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.