Tällaista poliittista taideviestintää kohtasin Helsingin World Trade Centerin kulmalla muutama viikko sitten. Parinkymmenen metrin päässä vasemmalle oli romanimummo istumassa kupin kanssa.
Pakko myöntää, etten kerjäämisestä tykkää. Kannatan mahdollista kerjäämiskieltoa niin ulkomaisilta kuin kotimaisiltakin “yrittäjiltä”. Suomessa tukisysteemi on kuitenkin sitä luokkaa, että rahaa kyllä saa, jos sitä vain osaa hakea.
Kerjäläisilmiö on muutamassa vuodessa kehittynyt harmilliseksi mutta kiinteäksi osaksi pääkaupungin katukuvaa. Muutaman kerran on istujia täällä vähän pohjoisempanakin tavattu, mikä kertoo varoittavia vihjeitä kerjäämisen laajenemisesta muuallekin Suomeen.
Ymmärrän, että kerjääjillä on syynsä kerjätä, enkä tosiaankaan halua heille pahaa. Rahankeruutapa sattuu vaan olemaan väärä.
Lopuksi asiaa ihan jostain muusta. Bongasin Cittarista Monty Python –olutta. Pitänee joskus maistaa – huumorin vuoksi tietenkin.
1 comment