Kesä 2010 oli musiikin melodraamaa
Jälleen on aika tuon kesäkauden loppuhuipennuksen, viimeisen naulan kuluneen kesän arkkuun. On aika valita KERKON VIRALLINEN KESÄBIISI JEAAHHHH!!!
Kaiken kukkuraksi Space: Kerkko -blogi valitsee virallisen Kesäbiisinsä jo viidettä kertaa. Eeppistä! Kesäbiisin valinta on ollut siis jo alkumetreiltä asti kuulunut palstan perinneaktiviteetteihin, ja nyt gaala onkin jo uhmakkaassa ja yliaktiivisessa ipaniässä. Nostamme hattua männä vuosien voittajille Justinille, Rihannalle, Duffylle ja Sugababesille.
Tänä vuonna on luvassa jälleen täyslastillinen uusia ehdokkaita, uusia rytmejä ja uusia ilmiöitä. Koska tuomariston musiikkimaku on totuttuun tapaan hyvinkin laaja, on pakko varioida kategorioita, jotta erilaiset ehdokkaat pääsevät kunnolla esiin. Kaikkien ehdokkaiden joukosta valitaan sitten vielä se virallisista virallisin Kesäbiisi.
Esikarsinta
Ensimmäistä kertaa koskaan gaala jakautuu euroviisumaisesti kahteen osaan. Ennen varsinaista showta trimmaamme muutaman löysän pois. Esikarsinnassa siis raakkaamme ulos muutaman ehdokkaan, jotka ovat jonkin verran kesää ilahduttaneet, mutteivät kuitenkaan varmasti kilpaile sykähdyttävimmän kipaleen tittelistä.
Suorilta käsin ehdokaslistalta poistuu Lady Antebellumin country-popahtava Need You Now, jonka kuuntelu ei parin kerran jälkeen ole enää liiemmin kiinnostanut. Rihanna returned to the roster kappaleella, joka soi kesän aikana kestohittinä Radio Novalla. Samoin kiitämme osallistumisesta Eminemiä Cold Wind Blows -räpäytyksellään, Giorgos Alkaiosta Opa!-euroviisullaan sekä Taio Cruzia elektropopahduksellaan Dirty Picture.
Viimeistä hehkutan kuitenkin näin erikseen sen bennybenassimaisen junttajytän ansiosta. Melodia jää helposti soimaan päässä. Biisin teeman ajankohtaisuudesta annan myös kiitosta: videolla otetaan kännykkäkamerakuvia kesken bileillan, painotus on tietysti niillä tuhmilla otoksilla. Tykkään kameratyöstä videolla, btw. Taio vaikuttaa aika tusinatavaralta, enkä kyllä duettokumppani Keshastakaan intoile. Neiti vaikuttaa joltain yläasteen Janikalta, joka hetkuttaa kameralle luullen maneeriensa olevan tosi hotteja. Joka tapauksessa kipale on kaikessa lapsellisuudessaan tosiaan aikas tarttuva.
Ennen tositoimiin ryhtymistä potkaisemme pihalle toisenkin euroviisun, Hera Björkin ysäriteknohtavan Je Ne Sais Quoi -vedon. Tarttuvaa teknoilua totisesti, kertsi taustoineen iskee joka kerta aijai – mutta ei vaan kehtaa, ei kehtaa ei. Olisi voittanut kaavaillun Teen & Techno -kategorian kyllä.
Pop/Rock
Varsinaisen kesähittien elonkerjuun aloitamme mitä perinteisimmällä kategorialla.
Alkukesän aamuja lämmitti erittäin tunnelmallinen, rauhallinen, maanläheinen Smog-yhtyeen akustinen balladi River Guard. Ai että viihdyinkin kipaleen äärellä – lähes yhtä hyvin kuin ranskalaisen boheemihippijeesuksen Sébastien Tellierin eteeristä elektro-chillailua Kilometeriä fiilistellessä.
Loppukesästä ihastuin Mikan ja diggailemani RedOne-nimisen tuottajan kollaboraatioon We Are Young. Elinvoimaa, lapsekkuutta ja muutama kiva koukku. Albumipuolella luukutin Kyoto Jazz Massiven Spirit Of The Sunia ja etenkin Nicola Conten herrrkullista Rituals-levyä. Jazz jos mikä on kesämusaa (vaikka pop-rock -kategoriassa ollaankin).
Pop ynnä rock -kategoria on siis kauttaaltaan aika letkeää, vähillä särökitaroilla menevää melodiaa täynnä. Miehekkäitä kilpailijoita jokaisesta maailman kolkasta, ja valinta on kyllä vaikea. Kuka pokkaakaan gaalan ensimmäisen palkintopystin? Omalaatuinen, eurooppalainen, tarttuva…olkoon voittaja partakarvan mitalla tämä esiintyjä.
Movie Music
Kuten elokuvat itse, myös elokuvamusiikki kuuluu kesään. Kuluneena kesänä kuunnellun leffamusan skaala levittäytyy aika laajalle: on westerniä, action-suspensea, musikaalia, itämaan importia…
Ensimmäistä edustaa Marco Beltramin tunnussävelmä elokuvaa 3:10 To Yuma. Biisistä sain vihiä koulukaverilta, ja ihastuin ensikuulemalta. Kestokulutuksessa läpi kesän ollut länkkärisävelmä rikkoo soundtrack-etiikkaani siinä, etten yleensä “voi tykätä” scoresta itse elokuvaa näkemättä.
Yksi elokuvakesän kohokohdista Inception, johon Hans Zimmer työsti totuttuun tapaan tyylikkäät testosteronisynkistelut, ilman patriotismia tällä kertaa. Kiitos Hansillekin, mutta ennemmin nostan esiin elokuvan trailerissa kuullun, Zack Hemseyn säveltämän Mind Heist -biisin. Tiivistunnelmainen pariminuuttinen alkaa kutkuttavasti, sykähdyttää muutamilla jännärijymähdyksillään ja pistää sitten melodramaattisen myllyn pystyyn.
Eräänlaisena elokuvamusiikin ilmiönä puserrettakoon aiemmin hehkuttamani On A Clear Day You Can See Forever ehdokaslistalle. Yves Montandin ja Barbra “Mecha” Streisandin vedot eivät ole suoranaisesti ikimuistoisia, mutta niissä on omaa viehätystään: nokkelia sanoituksia ja muutama juhlavakin veto.
Yhtenä esimerkkinä mainittakoon Barbran kiekaisema Love With All The Trimmings. Kipale soi taustalla neitokaisen kohdatessa miehen, jonka kanssa lopulta pistää hynttyyt yhteen ainakin hetkeksi. Ylipitkä toistensatuijottelukohtaus on vähän huvittavankin kiimainen kiihkeä, mutta musikaaleissa annetaan sellaiset melodraamat anteeksi.
Voittajaksi nousee kuitenkin yksi ylitse muiden.
Voitto on jälleen kiperä – etenkin Marco on kivenkova haastaja, mutta ehkä tässä välissä rokoan häntä siitä, etten ole nähnyt kyseistä elokuvaa.
Kategorian kuninkuuden korjaa itselleen Bollywood-elokuva Veer-Zaarassa kuultava Tere Liye -balladi. Raati on valinnasta kuitenkin yksimielinen. Kaunis melodia, ikuista rakkautta vannovat sanoitukset ja hilpeä naislaulajan ääni. Rakkaus voittaa.
Vuoden värssy
Muutaman vuoden ajan raati on valinnut iskevimmän lyriikanpätkän ehdokaslistan sanallisista suoritteista. Tällä kertaa sanan säilä ei kummemmin säväyttänyt, mutta edellisen kategorian voittajasta löytyy sentään ainesta.
“Tere Liye” tarkoittaa “Vain sinua varten”, näin olen tekstityksistä tulkinnut. Biisissä kauan erossa olleet rakastavaiset (joku Intian Irma ja Bollywoodin oma Brad Pitt, joka kylläkin muistuttaa enemmän Ray Romanoa) kohtaavat toisensa ja hehkuttavat rakkauttaan. Biisin englannituksesta löytyy seuraava komea lausunto:
“So many ordeals were
heaped on me by this world
But in my heart the flames of love
Have always been burning for you
Only for you”
Käännös hindinkielisestä kappaleesta Tere Liye
Retro
Ikivihreitä kunnioittava retro-kategoria on ollut mukana jo ensimmäistä kesäbiisiä valitessa. Tuolloin voittaja oli Georg Ots.
Viidennen vuoden kohdalla huomaan, etten viime aikoina ole pahemmin kuunnellut yli kymmenen vuotta vanhaa muzakia. Muita ehdokkaita olenkin sitten luukuttanut olan takaa. Seuraavat retroilut ovat kuitenkin kuuluneet olennaisesti kesään:
The Beloved – Sweet Harmony
Survivor – Eye Of The Tiger
Celine Dion – The Power Of Love
Rocky-elokuvista tuttua biisiä kuunnellessa muistelee lämmöllä Aten ja Elisen häitä ja ensimmäisen polttareita. Attehan on lähes yhtä kova jätkä kuin Rockykin – ja Elise on ilmeisesti sitten Adrian. Eye Of The Tiger taitaa olla kesäkuuntelun rockaavin kipale; jo toinen ehdokas, jolla on kissaeläin levykannessa.
Voiton vie kuitenkin miehekkäästi rakkausballadi The Power Of Love. Satuin kuulemaan biisin taksilla töihin mennessä ja aamuöinen kyyti sai mahtipontista sävyä. Celine vetää homman kotiin jopa komeammin kuin My Heart Will Go Onin joitain vuosia tätä vetoa myöhemmin. Tällaisia biisejä ei enää osata tehdä, eikä levykansiakaan. Komeaa kailotusta, palkintopystiä pukkaa.
Kerkon Virallinen Kesäbiisi 2010 on…
Ja niin pääsemme viimein valitsemaan sitä virallisista virallisinta Kerkon Kesäbiisiä.
Onnittelut kaikille kisaajille jo tässä vaiheessa (tiedän, että heitäkin tulos kiinnostaa), ja onnittelut myös lukijoille, jotka jaksoivat kahlata tekstimuotoisen tekstigaalan tänne pohjalle viruviin sokereihin asti.
Muutama biisi erottuu kuuntelukertojensa puolesta edukseen kesän hittiohjelmistosta:
- Marco Beltramin 3:10 To Yuma -instrumentaali
- Mikan ja RedOnen elinvoimapopitus We Are Young
- Bollywood-hekumointi Tere Liye
Keskimmäinen ei lopulta yltänyt suosiossa kahden muun tasolle. Tässä välissä kuitenkin päden triviatiedolla, että RedOne tuotti viime vuoden voittajabiisin.
Kahden jäljelle jäävän kisaajan kesken valinta tuntuu melko vaikealta. Beltramissa iskee onnistunut, kohtalokas länkkäritunnelma, joka on kuin kunnianosoitus Morriconelle. Tere Liye on taas hyvin poikkeuksellinen kappale musiikkikirjastossani, onhan se nyt intiaksi laulettu kuitenkin. Eikä tuollaista naislaulajaa täältä lännestä löydy. Melodia on erittäin kaunis ja sanoituksissa on ajoittaista romanssiherkkua.
Kyllä se on kuitenkin tämä biisi, joka herätti suuremmat tunnekuohut kuluneena kesänä. Kerkon virallinen kesäbiisi löytyy siis täältä.
Lopuksi: Metsään on tullut jo syys
Vielä ennen gaalan päätöstä valitsemme erityisbiisin, joka saattelee meidät syksyyn.
Linkin Parkin uusi levykin on maistunut ihan jees, mutta syksyn sateita on parhaiten torjunut Tigan konebiisi Gentle Giant (Martyn’s Heaven Mix). Kappaleessa on jotain rauhoittavaa, ja se pokkaa hieman The Belovedin ehdokkaana olleeseen retrobiisiin.
Ja niinpä vuoden 2010 Kerkon kesäbiisi on valittu ja gaalamme alkaa saapua päätökseensä. Kiitos niistä monista hetkistä, joina läsnä olivat vain minä ja musiikkia. Kiitos muistoista ja mielikuvista, fiiliksistä ja fantasioista. Ensi kesään asti – muista painaa play, repeat, shuffle ja rewind.
2 comments