Taikalla on magneettiteknologiaan perustuva piirrustustaulu, johon erityisellä kynällä taiteillut muodot pyyhkiytyvät kerta toisensa jälkeen magneettijäljen poistavalla telalla.
Taika taiteilee tauluun päivittäin jotain ihastuttavaa söherrystä, milloin Isin, Tai-kan vai vaikkapa “hav-van”. Lähes yhtä tyylikkäästi Isi piirtää muotokuvista lähipiiristä tyttärensä toiveiden mukaan. Tikku-ukkoversioita niin Äidistä, Mummista, Papasta kuin Vaaristakin. Suosituin hahmo Taikan toivelistalla saattaa kuitenkin olla Mamma.
Tyylikkäin sitä vasten – ainakin taiteilijan omasta mielestä – on Isin omakuva. Muoto havainnollistettu oheen. Näköinen, eikö?
Tänään vietetään isänpäivää, joka alkoi ihanasti aamiaisen, lahjojen ja rakkaiden arvovieraiden saapumisella sänkyyn aamulla. Viime vuonna isänpäivä alkoikin hääjuhlapaikan hotellihuoneesta, joten tällä kertaa olikin kivaa päästä viettämään juhlaa omassa kodissa oman perheen kanssa. Taikakin sanoi heti: “Onnee!”
Välillä saatan katsoa Taikaa ja ihmetellä, miten jossakussa noin ihmeellisessä voi olla 50% meikäläistä. Sydän sulaa, kun kuulee pienen äänen kutsuvan: “Iisii!” Isyys on suuri ilo ja kunnia. Isänpäivänkin arvon hokasin vasta juhlakaluna (viime vuonna ei hotellihuoneesta herätessä osannut paljoakaan asiaa filosofoida). Toivottavasti osaan olla Taikalle ja mahdollisille tuleville lapsille paras mahdollinen isä. Vaikken nyt ihan Pyhimys olisikaan.