On kulunut viikko siitä, kun kohtasin itsensä Martina Aitolehden elossa ja lihassa.
Sosiaalisen median erikoistoimittajana etsiydyin Martinan seuraan, kun hän saapui Huomenta Suomen haastateltavaksi. Missiona oli saada napsattua muutama valokuva Uutisten FB-sivulle.
Tätä kuunneltiin Lidl-illan aikana parikin kertaa
Sanotaanko nyt näin, etten koskaan ole ollut kohujulkimon erityinen fani. Liiemmin en ole kiinnostunutkaan hänen tekemisistään. Niinpä olikin mukava huomata, että ainakin kahden kesken Martina käyttäytyi hyvin asiallisesti, ja mukavalta tuntui hänen kanssaan jutustelu. Oli tavallaan ilo huomata hänen hermoilevan suoraan kameralle puhumista, kun hän purkitti oman kameramiehensä kanssa jotain tv-promoa. Martina otti tankkaamiset ja mokailut huumorilla ja totesi vain, ettei hänestä koskaan tule juontajaa.
Mainoksen purkittamisen jälkeen siirryimme sivummalle valokuvaa ottamaan. Paparazzoimisen jälkeen kysyin rouvan musiikkibisneksen alusta – tarkemmin sanottuna ensisinkusta 9 Digits.
Oli nimittäin jäänyt epäselväksi, mitä lyriikka “I’ve got 9 Digits hanging off the end of my name” tarkoittaa. Muotoilin asiani jotenkin asiallisesti – en siis sanonut, etten tajunnut, mitä lyriikalla tarkoitetaan .
Yhdeksällä numerolla viitataan miljardiin. Selitys on siis Martinan mukaan se, että Martinoita on vain yksi miljardissa. Nokkela idishän tuo on periaatteessa. Olisipa biisikin vähän ainutlaatuisempi, valitettavasti se on kaikessa menevyydessään täyttä tusinatavaraa.
Kiitin selityksestä, joka tosiaan kyllä antoi ahaa-elämyksen. Sainpa vielä CD-sinkun, jotta voin fiilistellä.
Facebook-aiheesta feissiin
Eräänä päivänä käytiin työpaikan ruokalassa, Ukulissa, keskustelua liian vaikeista kosmetiikkatuotteiden nimistä.
Naiset kärvistelivät eksoottisten lotioneksotikjaunesseporlekorps -tyyppisten voidetitteleiden kanssa. Saatoin vastata tähän vain kertomalla, miten ilahduttavan helppoa rasvojen kanssa läträäminen on miehille.
Iho-ongelmaisena naamalle on tullut läiskittyä jos jonkinmoisia pesuaineita ja rasvoja. Vuosien varrella olen löytänyt muutaman suosikkituotteen, jotka samalla ovat jonkin verran kalliimpia kuin perussebamedit ja muut sellaiset. En kuitenkaan käytä useampaa tuotetta kerralla, kunhan pesen naamani ja heitän jotain rasvaa nassuun.
Takaisin ruokapöytään; miehille kosmeettisten tuotteiden valinta on huomattavasti helpompaa kuin naisille. Toki tuotevalikoimakin on suppeampi, mutta todellinen apu piilee miestentuotteiden tuoteselosteiden yksinkertaisuudessa.
Kaikki rasvapurnukan etupuolella oleva teksti kirjoitetaan tikkukirjaimin, eikä teksti koskaan ole pelkkää sanahelinää: Lotion riittää kertomaan, mitä tuote sisältää. Jos on jotain spessumpaa kosmetiikkaa niin se on sitten joko Sport tai Turbo. Hifistelevälle rasvaajalle sopii sitten oma etuliite Hydro. Erilaiset tuoksuvat aromit? Niitä on kaksi: sininen ja vihreä.
A Lidl Less Conversation…(and back to Facebook)
… And a Lidl more action please! Viime viikonloppuna tapasimme piiiiiiiiitkästä aikaa vanhojen lidliläisten kanssa. Eikä voi muuta sanoa kuin, että todella hauskaa oli!
Monia lidliläisiä olen tavannut ohimennen siellä täällä ja aina on tullut puhuttua “vanhan porukan” kokoontumisesta. Viimein sain aikaiseksi heittää idean ilmoille Facessa ja vuosia muhinut idea hahmottui konkretiaksi.
Oli todella hauska ilta, aivan kuin ennen vanhaan (irtisanouduin 2006, eikä sen jälkeen ole ainakaan meikäläiselle kutsuja sadellut)! Paikalla oli oiva edustus vanhoja työkavereita, joista suurin osa on jo siirtynyt muihin hommiin. Yhteiseksi harmiksemme moni kasvo jäi näkemättä, mutta timangia menoa oli nytkin.
Jälleennäkemisten lisäksi tuotti yllättävän suurta nautintoa suunnata yöklubiin, tässä tapauksessa verrattain viihtyisään Keravan Cosmopoliin. Viime käynnistä olikin taas useampi vuosi – ja tulikohan tuolloin tanssittua? Miehenä, joka mieluusti heittäytyy diskon parketille, lienen voiva avoimesti harmitella sitä, että teknopoppiksen tahtiin vääntäminen julkisesti on viime vuosina kärsinyt. Yleensä suunta on pubimaisempaan establishmentiin, joka toisaalta tarjoaa paljon paremman ympäristön turista äijäporukkamme kesken.
Tavallaan olisin jopa halunnut käväistä Panama Jackissa, toisessa pitkään pyörineessä keravalaishumppamestassa. Paikka on kuitekin kuuleman mukaan varsinainen teinihelvetti, jossa viihtyvyys loistaa poissaolollaan. Niinpä menomestaksi valittiin Cosmo, jossa on piirun korkeampi ikäraja. Ei siinä mitään, en vaan ole käynyt “Pannussa” johonkin kuuteen vuoteen.
Kaiken kaikkiaan oli ilo huomata, etteivät vanhan porukan kemiat olleet “kadonneet”. Monien kanssa tuntui, että tavallaan jatkettiin juuri siitä, mihin viimeksi jäätiinkin.
Kiitos siis kaikille ex-duunikavereille mahti-illasta, jatko-osa pannaan myös harkintaan. Lidl für immer!