Kävin tänään kaunistautumassa sen verran, että kävin parturissa ja ostamassa farkut.
Vaatekaupassa käyminen on aina omanlaisensa kokemus. On kuin olisi baarissa, mutta poikkeavasti kaikkien naisten halujen kohteena. Irmat piirittävät ja ehdottelevat kaikenlaista huumaavan tanssimusiikin jyllätessä taustalla.
Nuorille suunnattujen muotivaatekauppojen työntekijässä tulee olla jotain todella erityistä – pirteyttä ja sosiaalisuutta, jollaista ei muista ammattikunnista löydy. Asiakasta moikataan heti ovella ja kysytään, mitä tämä mahtaa olla vailla. Kaikki vaatteet ovat tosi makeita, ja sattumoisin myyjä on ostanut just noi samat ja itse asiassa kahta eri väriiki ku ne on niin ihanat! Sit jos tykkäsit tosta ni kokeile hei tätäki!
Noh, sentään ei tänäinen myyjätär omistanut miesten farkkuja (tai ainakaan myöntänyt tällaista). Mutta kylläpä hänen onnistui keksiä molemmista vaatevaihtoehdoistani lukuisia hyviä puolia. Mahtavaa positiivisuutta ja uskoa omaan myyntituotteeseen!
Irvailut sikseen; ainakin Keravan Kiivi-liikkeessä on suppeasta valikoimasta huolimatta mukava asioida. Sopivasti laittautuneiden ja tyylikkäästi pukeutuneiden myyjien ylipositiivisuus on jotenkin ihastuttavaa, vaikka selvästikin miehet selviävät vähemmällä syytämisellä kuin naiset. Makutuomareissa löytyy ja sovituskoppiin kiikutetaan vaihtoehtoisia kokoja tarpeen mukaan.
Oli kyse Hennesistä, Kiivistä, Vero Modasta, Jack & Jonesista tai vaikka mistä teinivaatekaupasta, musiikki on aina jotain menevää jumputusta. Vähän törtömpikin teknopop-remix-meno voi vaatekaupassa iskeä ihan kybällä. Jokin aika sitten olin rouvan kauppa-apurina järvenpääläisessä vaatettamossa, jossa sain fiilistellä todella timantteja hiphop/RnB-klassikoita, kun levylautasella jytisivät Dr. Dren The Next Episode ja Donell Jonesin You Know What’s Up.
Ne upouudet Jack & Jones -farkkuni olivat by the way harmaamustat, ja kalleimmat koskaan ostamani – noin 90 euroa.