Reilun kuukauden päästä muuttaa myös Space: Kerkon pääkonttori toiseen osoitteeseen, sillä paperit uudesta asunnosta on allekirjoitettu. Tämänhetkinen palatsimme, kotimme jo viiden vuoden ajan, on sekin jo myynnissä.
On varmasti luonnollista pohtia, että nykyistä kotia tulee ikävä. Sen on saanut huomata ainakin siinä, että esittelyissä on kuulemma käynyt jo kaksi kämpän entistä asukkia. Eräs nuorempi nainen on joskus vuosia sitten asunut täällä, ja jopa asunnon alkuperäiset asukkaat ovat osoittaneet kiinnostuksensa osoitetta kohtaan. Alkuperäisellä tarkoitan siis pariskuntaa, joka muutti tänne vuonna 1967!
Ja olihan asunto jo minullekin aikanaan tuttu, sillä WP asui samaisessa asunnossa peruskouluaikoihin. Monet yökyläilyt tuli siis tehtyä jo ennen Seireenin tapaamista.
Selvästikin kyseessä on maaginen asunto… Uusi asunto onkin sekin tutuilla hoodeilla, sillä WP on asunut myös tulevassa taloyhtiössämme (sentään ei samassa asunnossa).
Euroviisut oli ja meni. Harmistuin siitä, että a) Suomi ei pärjännytkään niin hyvin kuin olisi voinut toivoa b) voitto livahti Ruotsin edustajan nahkahanskasta.
Eihän minulla mitään Azerbaidzania vastaan ole – paitsi, että biisi ei kyllä olisi voittoa ansainnut. Kemiaton pari vetämässä tusinaballadia ei napannut meikäläisen kohdalla, siinä missä Eric Saaden diskojumputus oli iskevä. Toki pitää vähän nuhdella ruotsalaisbiisin ekoja värssyjä: “Älä sano, että se on mahdotonta / Koska mä tiedän, että se on mahdollista.”
Miten “oivaltavaa” lyriikkaa…
Olen myös jättämässä erään toisenkin kodin, siitä lisää myöhemmin. Sitä ennen nostan käteni valoihin ja näette minun tanssivan elämäni puolesta – ja minusta tulee suosittu.