Kosketusnäytöt yleistyvät, mutta jatkokehitystä tarvitaan
Älypuhelimet ja tabletit ovat päivän sana teknologiamarkkinoilla, eikä kännykän ja tietokoneen välimuoto ole mitään ilman kosketusnäyttöä. Näpelöitävän näyttöpäätteen kanssa kikkailu ei kuitenkaan aina ole innovatiivisen ihanaa.
Vanhoja tieteiselokuvia katsoessa voi lähinnä hykerrellä sille, miten omaan aikaansa sitoutuneita kaikki “keksinnöt” olivat. Niin avaruusolentojen kuin tulevaisuudessa asuvien ihmistenkin käyttämät laitteet olivat isoin valonappuloin varustettuja laatikoita. Tietokoneetkin olivat vain lootia, joissa oli vihreää tekstiä mustalla pohjalla.
Toista on tänä päivänä. Nykytulevaisuudessa pitää olla pikseleitä ja syvyysvaikutelmaa – ja nappuloiden sijaan laitetta komennetaan näppituntumalla.
Noviisi kosketusnäytön käytössä
Kosketusnäytöt ovat kiehtova innovaatio. En varmastikaan voi hahmottaa kaikkea sitä työtä, mitä sormella ohjastaminen on keksijöiltä vaatinut. Miten on mahdollista, että laite aistii vaikkapa sormen liikkeet, vaikka älypuhelimen näytön pinta on kovaa muovia?
Uskon, että seuraavaa puhelinta ostaessa valinta osuu jonkinlaiseen kosketusnäytölliseen apparaattiin (siksi tätäkin pohdintaa kirjoitan). Suhtaudun aiheeseen aavistuksen verran epäluuloisesti, ja ehkä toivonkin löytäväni laitteen, jossa on sekä kosketusnäyttö että perinteinen näppäimistö.
Työn ohessa olen päässyt kokeilemaan muutamaa näpylaitetta ihan itte: Nokian N8-puhelinta ja Applen iPad-tablet-konetta. Uusia innovaatioita on aina kiva päästä kokeilemaan ja näpräilemään, mutta kosketusnäyttökokemukset eivät ole erityisemmin innostaneet.
Tässä muutama kysymys älypuhelimen jatkuvasta käytöstä: meneekö älypuhelimen ruutu helposti rikki? Alkaako sormenpäätä aristaa samalla tavalla kuin läppäreiden “hiirilevyjä” hiplatessa? Käytänkö kaiken hipelöinti-intoni mobiililaitteeseen kanssaihmisten hiplaamisen sijaan? Onko hygieenistä antaa muiden kosketella laitetta saastaisilla sormillaan?
Tottumattomana kosketusnäytön avulla navigointiin on olo koko ajan varovainen. Etenkin Nokian puhelin tuntuu turhankin herkältä kosketukselle. Tekstiä kirjoittaessa ei ole analogisten nappuloiden näppituntumaa, vaan pitää koko ajan tarkkailla ilmestyykö haluttu kirjain ruudulle. Ajoittain näyttö reagoi liian herkästi, välillä liian jähmeästi.
Navigointia vaikeuttaa myös “ohjeettomuus” – vanhoissa puhelimessa oli joka paikassa tekstikohteet, jota kohti valitsimen ohjastaa. Kosketusnäytössä pitää yleensä vaan tietää, että “tonne tökkäämällä ruutu vaihtuu” tai “näin zoomaat kuvaa lähemmäs”. Systeemiä ei voi ottaa haltuun yhtä sutjakasti kuin perinteisemmän kännykän näppäimistön.
Myös netinkäyttö kännykällä kärsii käyttöliittymän kömpelyydestä verrattuna tavalliseen tietokoneeseen, jonka näppäimistöllä ja hiirellä kirjoittaminen ja navigointi on helpompaa. Nettiyhteyskin on tietysti perinteisellä metodilla parempi. Nettisivut näyttävät toisinaan kökömmiltä “täysiin versioihin” verraten, mutta ainakin N8:lla YouTube-videot pyörivät kiitettävästi.
Apple iPad: hyvä koskea, huono soitella
Applen iPadissa kosketusherkkyys tuntuu olevan paremmin kohdallaan. Nettisivut näyttävät hyviltä, ja erityisiä iPad-versioitakin on tarjolla. Applen mahti heijastuu siinä, että esimerkiksi yhdysvaltalainen Wired-lehti tarjoaa iPad-ekstroja, joita ei peruslehden sivuilta löydy.
iPadia en ole päässyt kokeilemaan arkiaskareissa, niin sanotusti tosielämän tilanteissa. Firman masiinat on nimittäin telakoitu tuloaulaan, jolloin koneen äärellä ei viitsi viihtyä kuin hetken. En siis voi hehkuttaa, miten mahtavaa on istua Salkkareita katsellen sohvalla ja samalla surfata netissä.
Koneen ratkaisevana negatiivisena puolena on puhelinominaisuuksien puute. Niin niin, iPad ei ole älypuhelin vaan tablet-tietokone. Mutta Samsungin tabletilla voi myös soittaa.
Yleisesti mobiililaitteiden yhteydet ovat ymmärrettävästi hitaampia kuin laajakaista-systeemit. Siltikin nettisivujen lataaminen rassaa – ja iPad vielä kiusoittelee käyttäjää näyttämällä oikein ison animaatiopalkin avulla, miten pitkällä lataaminen on.
Guitar Hero -puhelin
Palataksemme vielä suomalaisiin tuotteisiin, lankomies toi Kiinasta muassaan erikoisen kosketusnäytöllisen nokialaisen.
Tai no, “nokialaisen”. Kyseessä on ilmiselvä piraattituote, jonka design on kyllä mitä hilpeimmästä päästä.
Jos teknologia toimisi vähän paremmin, olisi puhelin ihan kingi: taskuun mahtuva tyylipuhdas neliö, jonka alta taittuu valkoinen näppäimistö. Kosketusnäyttöä kontrolloidaan hauskalla plektramaisella lapulla. Kekseliäästi puhelimessa on kaksi SIM-korttipaikkaa.
Nykyisellään luuri on sitä moni kakku päältä kaunis -osastoa. Parin testipäivän jälkeen mikrofonien heikko laatu alkaa harmittaa, eika kamerakaan toimi.
Ratkaiseva miinus on huonosti toimiva käyttöjärjestelmä. Kosketusnäyttö toimii milloin mitenkin, eikä perinteisen ison navigointinappulan ylös-alas-oikealle-vasemmalle -suuntimet toimi ollenkaan. Tämä tekee “Nokia 8088:n” käytön lähes mahdottomaksi.
Esittelyssä Scribbler-toiminto
Kosketusnäyttö on pop. Liputan hipelöintiteknologian puolesta, tekniikkaan pitää luultavasti vain totutella. Litteät älypuhelimet ovat elegantteja ja kompakteja, ja laitteissa olevat kameratkin alkavat olla jo aikas hyviä. Kaipa se älypuhelin on yhtä hygieeninen kuin perusluurikin.
Suotavaa on kehitys akkujen ja mobiilinettiyhteyksien saralla kaikissa mobiililaitteissa. Tablet-koneissa saisi vastaisuudessa olla kunnolla tehoja, että niillä voisi tehdä muutakin kuin vain surfata netissä. Jos voisin editoida videota junassa, olisin ihan täpinöissä.
Mutta mikä mahtaakaan olla mobiilimarkkinoiden seuraava kehitystrendi? Toivon, etteivät puhelimet ala muistuttaa Kinect-tyyppisiä liikkeentunnistukseen pohjaavia laitteita (olisihan se ihan hoopoa joutua ruuhkajunassa huitelemaan kuin joku natsimeteorologi, jotta saa viestin lähtemään).
Hologrammit, virtuaalitodellisuus, 3D? Star Wars -tyyliset holografit haluaisinkin kyllä nähdä – tietääkseni jotain vastaavaa on jo koemielessä rakennetukin.
Sivumennen sanoen: on tavallaan jännää, että keksijät yrittävät rakentaa elokuvissa näkemiään asioita oikeiksi käyttöesineiksi. Lentävät autot, valosapelit, holografit, ihmismäiset robotit, tsestään kiinnittyvät kengännauhat… kaikista näistä on jo jonkinlaisia versioita olemassa. Tieteiselokuvan Minority Report (2002) tuotantotiimissä oltiin aika pioneerihenkisiä: leffaa varten koottiin erityinen tutkijajoukko suunnittelemaan “realistisia” lähitulevaisuuden aseita, tietokonejärjestelmiä ja muita innovaatioita.
Niiden kauppoihin saapumista odotellessa esittelen teille oman hahmotelmani tulevaisuuden älypuhelinkäyttö-liittymästä. May I present to you: THE SCRIBBLER!
Havainnekuvat on tehty Nokian puhelimen pohjalta. Pahoittelen mahdollista tekijänoikeusrikettä ja suunnitellun teknologian pelkistettyä havainnollistamista – talentti ei riitä täysin realistisen kännykkäruudun feikkaamiseen. Tuossa kuvassa muuten kännykkää pitelevä käsi on meikäläisen, kirjoittava käsi on photoshopattu mukaan. Ja sen kyllä huomaa. This blog stuff is tricky-dicky.
Scribblerissä on kosketusnäyttö, joka näyttää ja toimii kuin nykyisetkin. Uutena ominaisuutena on kuitenkin mahdollisuus käyttää näyttöä esimerkiksi erityisellä kynällä (monissa kosketusnäytöllisissä laitteissa on ohjauskynä mukana), jolla ruutuun voi kirjoittaa haluamansa toiminnan. Laitteen etuna onkin nakkisormisuuden haittojen minimoiminen – ei enää kolmen nappulan painamista samaan aikaan.
Kone osaa tulkita vähän suttuisemmankin käsialan ja muuntaa sen komennoksi. Näyttöön voi siis tuhertaa vaikkapa käskyn SMS, minkä jälkeen kirjoittaa toiselle riville viestin vastaanottajan. Kone etsii vastaanottajan yhteystiedot automaattisesti. Sitten kirjoitetaan viestiteksti, ja lopuksi vielä vaikkapa Send-komento. Kaiken tämän raapustelun laite tulkkaa käskyiksi ja toimii sitten käskyjen mukaan.
The future of mobile phones is here… Vielä pitäisi löytää joku rakentamaan härpäke todelliseksi. Ilmoittautumisia otetaan vastaan – mutta jos vain päädyt pöllimään ideani, häpeä ensin ja heitä sitten propsit tänne suuntaan.
Mutta olkoon tulevaisuuden mobiililaitteisto miten virtuaalista vaan, uskon ihmisten edelleen haluavan käsiinsä myös jotain näprättävää, jotain konkreettista. Suomalaisylpeys Nokialla on kova homma päästäkseen takaisin puhelinmarkkinoiden kingiksi. Ehkä sitä varten olisi syytä keksiä muitakin hittejä kuin pelkät Windows Phonet. Ehkäpä heillä olisi tarvetta Scribblerille?
Konseptin ostoa odotellessa noudattakaamme Frank Papan vanhaa ohjetta: “Kosketelkaa toisianne!”
EasterEgg: Marvin Gayen What’s Goin On -klassikkolevyn julkaisusta tuli viime viikolla kuluneeksi 40 vuotta. Loistoalbumia analysoidaan biisi biisiltä Spinner-sivustolla. Kiintoisaa taustatietoa joka biisistä, vaikka jotenkin olisin vielä jäänyt kaipaamaan syvempääkin analyysiä. Bonarina jokainen biisi on embedattu artikkelin yhteyteen.
2 comments