Miten Keravaa kuvataan mediassa?
Keravalla asumista saa usein puolustella tutuille. Tässä kun kuitenkin asutaan huligaanien ja junttien keskuudessa, ja Helsinkiinkin on niin pitkä matka, että täällä lehmät laiduntavat melkein kaupungin keskustassa. Osaltaan tästä on syyttäminen mediaa, jossa kaupunkimme nimeen yhdistetään hölmöys ja raakuus. On täällä kuitenkin muutakin mediaseksikästä.
Tietenkään ei voi väittää, etteikö olisi aiheellista kauhistella teinitytön tappoa vuonna 2008 tai eläkeläisten tappoja vuosituhannen alkupuolella. Nämä tapahtumat ravistelivat koko Suomea ihan aiheesta.
Muistan hyvin kesän 2001, jolloin kansa kohisi kahden ikäihmisen taposta ja yhden joutumisesta sairaalaan. Tekijäksi tälle yhden yön sarjalle paljastui joukko keravalaisteinejä. Yksi pahoinpitelyistä tapahtui niin lähellä, että meidänkin ovella kävivät poliisit kyselemässä. Ollessani riparilla isosena yksi ryhmäläisistäni järkyttyi kuullessaan, että hänen kaveriaan epäiltiin yhdeksi tekijöistä.
Hypätään kuitenkin vielä kauemmas ajassa taaksepäin. Mistä luulette Keravan huligaani-imagon syntyneen? Vintiöistä tietenkin. Keravan kollien rellestyksen ohella huumoriryhmä käväisi maauimalassamme sketsiä kuvaamassa.
Vintiöiden jälkeen Kerava-kuvaa on ylläpidetty muun muassa törttöjä ulkomaisia sketsejä esittäneen Kerava-ohjelman muodossa (Keravaa ei ohjelman sisällä mainittu tai esitetty mitenkään). Salkkareiden Ismo muutti Keravalle omakotitaloon – keskustaan oli matkaa kuulemma kaksi kilometriä ja lehmä laidunsi Ismon pihalla.
Kerava, pimeyden sydän
En yleensä ota näitä keissejä kovinkaan vakavasti, mutta ehkä aavistuksen kuitenkin harmistuin Basso-lehden jutusta vuonna nakki ja vasara. Artikkeli otsikoitiin matkaksi pimeyden sydämeen – pahamaineiselle paikkakunnalle 30 kilometriä pääkaupungista pohjoiseen.
Jutussa kirjoittaja saapuu Keravan juna-asemalle syksyisenä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä siinä puolenyön aikaan. Asematunneli on sotkuinen: on mäyräkoiran pahvia, graffiteja; jossain joku spugekin horjuu. Kokemus on kirjoittajalle niin valtava, että hän lähtee jo seuraavalla junalla kotiin. Kyllä tässä saatiin jo koko kuva tästä p****sta.
Tosi Kerava
Lähinykyisyys näyttää kuitenkin aurinkoisemmalta. Toki voimme olla kahta mieltä monista tosi-tv -tähdistämme. BB-Niko ja BB-Henna. Se tyyppi, joka tippui ekana Master Chefistä. Se Treffit Pimeässä -ohjelmaan osallistunut keravalaismies, jonka lapsi on samassa päiväkodissa kuin Taikakin.
BB-Niko on onnistuneesti jatkanut uraansa tv-juontajana. Mielestäni kaverilla on kyllä karismaa ja etenkin energiaa ruutuhommiin. Myös Big Brotherissa hänen onnistui olla erittäin hauskakin, vaikka muutamat ylilyönnit tuli rosoisen matkan varrella vetäistyä. Niko jatkaa chat-juontajana vankkaa perinnettä, itsekin olen ollut yksi monista keravalaisjuontajista.
Tunnetuimmat keravalaiset tv-tähdet ovat kuitenkin saaneet jopa omat nimensä kaiverretuksi Aurinkomäelle kaupungin omalle walk of famelle. (Okei, Remontti-Reiskaa ei joukosta löydy). Idols-formaatti on poikinut kaksi keravalaisstarbaa, joista ensimmäinen oli ykköskauden kakkonen Jani Wickholm ja toinen viimeinen voittaja Martti Saarinen. Ensimmäisen nykykuvioista ei ole kummempaa haisua, Martin musiikkia vielä odotellaan.
Idols-tähtien kautta Keravan keskustaa on siis jälleen nähty tv-ruuduissa kautta maan. Aina vaan sitä tulee pieni häpeän häivähdys, kun kaupunkiamme nähdään televisiossa. Martin esiintyessä kirjaston kulmalla yleisönä oli vain viereisen alakoulun luokka eli varsin piskuinen poppoo. Ja olihan ykköskaudella muitakin keravalaiskisaajia, joista moni oli tuttu koulusta tai riparilta. Erästä heistä haastateltiin tämän työpaikalla, kaupungin pahamaineisimmassa juottolassa Tinatuopissa, jonka valokyltit olivat kuin majakka myöhäisen talvi-illan pimeässä.
Tosiaan, oman kaupungin näkeminen televisiossa saa aina vähän takajaloille. Keravalla asuvan itsetunto onkin muuhun Suomeen verrattuna se, mitä suomalaisten itsetunto on muihin eurooppalaisiin verraten. Selkokielisesti sanottuna tarkoitan sitä, että kaikkia meitä alkaa aina vähän hävettää, kun oma euroviisuedustaja pääsee lauteille.
Lopuksi – ja kesäksi
Oli miten oli, keravalainen menestyy vaikkei ruudussa olisikaan. Maikkarin uutisissa yllätyin, miten moni toimittaja asuu tai on kotoisin Keravalta. Pelkästään multimediatoimituksessa työskenteli neljä keravalaista, yksi heistä siskoni naapuri. Nykyään Radio Aallolla juontava Kimmo Vehviläinenkin asuu tällä 30 000 asukkaan paikkakunnalla.
Ja jos nyt ihan alleviivataan, on riveistämme lähtöisin presidentti, missi, tivolimiehiä, huippu-urheilijoita ja muita tähtiä ja tähdenlentoja. In Your Face, Kors—- eikun, palataan ajatukseen myöhemmin. Sillä aikaa lyhyt tietoisku kesän ja syksyn suunnitelmista noin blogin osalta.
Fiilispohjalta siis mennään eli säännöllisen epäsäännöllisesti. Katsotaan, miten matkat ja muuttojutut vaikuttavat heinäkuun rientoihin. Digilluusio vetää viime kesän tapaan heinäkuun henkeä, mutta syksylle onkin sitten paljon aiheita jo mietittynä. Kerava-teema jatkunee vielä ainakin kesän ajan näin keskiviikkoisin (jos nyt ei ihan joka viikko niin jotenkin suunnilleen). Pysytään ajan tasalla!
EasterEgg: Kesäisiin tunnelmiin sopii vihjata, että koulukaveri Lari on aloittanut juontohommat MoonTV:llä. Hyvä syy palata kanavan äärelle. Lari on leppoisa sälli, luonteva kameran edessä, joten grillailu-chillailu sopii miehelle kuin nakutettu.
5 comments