On kova puhina päällä, kun pitäisi saada uusi kämppä rempattua pikaisesti ennen muuttoa. Sähköjä pitää vetää, seinät ja ovet maalata. Keittiöstä ja eteisestä vaihdetaan kaapit uusiin.
Näin kesälomalaisena ei tässä mitään muuta olisikaan kuin aikaa. Taikan kanssa en voi tietenkään raksalle mennä ja vaimokin on töissä päivät. Kuitenkin remppa pitäisi saada haltuun ennen viikonloppuna tapahtuvaa muuttoa. Iltaisin on siis kova hässäkkä.
Toki sukuhaarat avustavat, miten pystyvät. Molemmat lanko-Jukat ovat pestautuneet apureiksi, appiukko hoitaa sähkötyöt vankalla ammattitaidolla. Muutkin lähipiirissä ovat tarjoutuneet apuun mahdollisuuksien mukaan.
Olemme enemmän kuin kiitollisia kaikesta avusta, mutta joudun tunnustamaan kantavani jonkinlaista geneettisbiologista taakkaa harteillani. Koska kyseessä on oman perheeni koti ja etenkin ensimmäinen oikeasti omani, haluaisin tietenkin tehdä mahdollisimman paljon remonttitöistä itse ja vaimon kanssa.
The Man Of The House is the…
Jokin esihistoriasta periytyävä machogeeni asustaa siis tässäkin nyhverökehossa. Haluaisin olla kunnolla The Lord Of The Manor, joka on itse talonsa tehnyt. Jos en edes kahta ruuvia ruuvaa tai paria huonetta saa maalattua, tunnen epäonnistuneeni perheenisänä ja kodinrakentajana.
Noh, ehkä aatteeni menevät turhankin diipeiksi. Pistänkö tosiaan miehisyyteni parista maalipurkista pantiksi?
Kyllä, osittain. Ei se oo mies eikä mikään, jos ei valmistu talo. Niin paljon on joutunut muutenkin turvaamaan muihin vuosien varrella, etten tykkää yhtään. Toistettakoon, että otan kaiken rahallisen ja muun avun kiitollisena vastaan – mutta silti olen aina halunnut olla aikuinen, joka pärjää omillaan, itsenäisesti.
Alkuhan se on aina se hankalin. Tähän mennessä homma on ollut yhtä soodapesua ja hiekkapaperia. Pari ruuviakin olen jo ruuvannut; ei seetana, pääsisköhän kohta jo vasaroimaan? Maalarimestariksi on kanssa jo kova tunteen palo.
Arbeit Macht Frei
Mutta kuitenkin: tärkeintähän kai on, että uusi koti on ostettu ja vanhankin myynnistä on jo saatu sovittua.
Tiedän kyllä, että kaikki tulee tehtyä vaikka tehtävälista pitkältä tuntuukin. Draivi tehdä on vaan juuri nyt niin kova, että hermostun, kun en pääse ahkeroimaan. Se on aina sama juttu projektien äärellä: palan halusta päästä oikeasti hommiin, silloin ennakkoahdistus aina helpottaa.
PS: Kauppakirjoja tutkiessani tajusin, että vanha koulukaveri on asunut samaisessa asunnossa. Elikkäs kaverin vanhasta kämpästä muutetaan toisen kaverin vanhaan kämppään. It’s the city we know…