Matkapäiväkirja jatkukoon toissaviikonloppuisen mökkireissun muistelulla.
Suokoon pieni matkamuistelu samalla kirjoittajalle hetken pakoretken edelleen taustalla jylläävästä remppahässäkästä. Säätämisen jatkuessa jo kuudetta viikkoa alkaa remppainto kärsiä pahasta inflaatiosta. Olisipa jo valmista; asuisimmepa jo täällä täysipainoisesti.
Pakomatka Poriin alkoi torstaina pian kaksi viikkoa sitten. Luvassa olisi pelejä ja puuhastelua aina maanantaille asti. Suunnilleen kaikki viihdykkeet ehdimme kokeakin, ja eräälle mökkeilijälle tarttui pientä pseudofilosofista ajatustakin mukaan.
Sopivissa määrin pääsin myös avustamaan appea mökin elintärkeissä huoltohommissa. Ruohonleikkuu ja sulkkiskentän pystytys on mukavaa hommaa, linnunpeen raaputtaminen terassin laudoista ehkä vähän vähemmän kiintoisaa. Nakit ovat kuitenkin olennainen osa täydellistä mökkikokemusta.
Nakeista makkaraperunoihin
Matkalla määränpäähän rouva esitti toiveen varikkopysähdyksestä perheensä vanhassa “kantapaikassa” Kenkämaailmassa, jossa syötäisiin sitten hampurilaiset vanhojen aikojen muistoksi. Uh-oh. Söisimme siis kenkäkaupassa jotain mikrossa lämpättyjä burgereita?
Kenkämaailma, missä kohdin Keravan ja Porin välillä puoti sijaitsikaan, oli kuitenkin positiivinen kokemus. Toki myynnissä olleet vaatteet olivat jostain vuodelta ’95, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan eines maittoi. Pysähdyspaikalla olikin nimittäin oma ABC:n huoltsikka -henkinen linjasto ja keittiö. Makkaraperunat oli jees ja paluumatkalla hampurilaisateriakin maittoi.
Muiden puuhatessaan omiaan kehittelin small talkia anopin kanssa onkiakseni jotain muistoja tästä paikasta. Vaimon ja vaimon veljen lapsuus kun aina jotenkin kiinnostaa. Kuitenkin, jokin asia meni vähän ohi Hilkan kanssa huulta heittäessä. Tässä pikainen keskustelumme kokonaisuudessaan:
– Niin, te ootte käyneet täällä aina porukalla?
– Ei, vaan tuossa vastapäisessä kaupassa.
– Mites Maria sitten osasi tänne pyytää?
– Niin, ollaan me täällä useinkin käyty silloin joskus.
Nuori mies ja meri
Mökillä sitten syötiin, nukuttiin, saunottiin ja iskettiin korttia niin että napa nitisi. Varsin mukavaa oli aikamme, vaikka yksi yö olikin kaikessa kuumuudessaan harvinaisen piinallinen.
Seuraavana aamuna heräsin kuitenkin pirteämpänä kuin pitkään aikaan. Joka aamu tuli noustua Taikan kanssa samaan aikaan, mutta tuona aamuna puhkuin energiaa selvästi enemmän kuin muina – kunnes heti aamupalan jälkeen vetäydyin aamupäiväksi takaisin petiin.
Ylitse muiden oli kuitenkin meri, joka lainehti tuttuun tapaan poukamaan, jonka rannalla mökki sijaitsee. Käytyäni heti ensimmäisenä iltana uimassa en enää ollut malttaa olla poissa vedestä. Täytyy sanoa, että jäin koukkuun niin uimiseen kuin merellä souteluun, ja molempia pitikin sitten päästä toteuttamaan joka päivä ainakin kerran.
Soudettuani rauhaisasti aaltoilevalle merelle kauas poukamasta koin nimittäin jonkinlaista pitkään kadoksissa ollutta mielenrauhaa; pientä filosofista kirkastumista tai jotain. Meressä liplattelu (niin pinnan alla kuin yllä) oli yllättävänkin raikastavaa ja rentouttavaa. Aina maihin saapuessani kaipasin jo takaisin.
Voiko taustalla olla jokin tähtitieteellinen selitys sille, että näin ihastuin mereen? Ainahan olen vesielementistä nauttinut huolimatta siitä, etten kummoinen soutaja tai hääppöinen uimari olekaan. Joka tapauksessa jotain, jotain sieltä mereltä löytyi.
Preparing to dock – Lopuksi
Vaimon loma loppui, ja kohta loppuu “loma” meikäläiseltäkin. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että ehdimme muutosta ja rempasta huolimatta matkata myös muihin maisemiin keskikesän aikana. Suunnatessamme sukukokoukseen Keuruun ekokylään, Pärnuun ja mökille yhteinen loma tuntui paljon pidemmältä kuin kaksi viikkoa.
Erityisen nautinnollista oli se, että Marian loman aikana ehdimme molemmat rentoutua, ihan oikeasti rentoutua. Se on ollut vähän vaikeaa rankaan kevään jälkeen – ja voimia kaivattaneen myös syksyn saapuessa.
Mielessä on pientä blogin ohjelmakarttaa syksylle. Saisinpa ensi viikolla järjestettyä muutamalle odottavalle projektille aikaa uhratuksi. Kerava-sarja on niistä se vähäisin vaiva, mutta onpa sekin heinäkuun aikana ottanut takkiin. Seuraavat aihetta käsittelevät julkaisut tulevat kun tulevat hamassa tulevaisuudessa.
Syksyllä onkin jännä nähdä, mitä tapahtuu uuden työn alkaessa. Ennen “kesäloman” päättymistä toivon ehtiväni keskittyä blogihommiin ja etenkin valmistautua tuohon uuteen pestiin. Olen innoissani ja jännissäni!
Et la mer, dans mon coeur et dans mes rêves…
1 comment