Kokemuksia Keravan Kurkelasta
Kurkelassa on nyt tullut asuttua reilun kuukauden verran. Tullessani toissa iltana Miesten illan jälkeen kotiin oli olo vieläkin jännä: koti onkin täällä eikä heti keskustassa.
Kurkela on kuitenkin jo lapsuudesta tuttu paikka, sillä suuri osa ala-astekavereista asui samoissa taloissa kuin me nyt. Lukioikäisinä vietimme paljon aikaa Kurkelan bilissalilla, jossa kerran nähtiin paikallinen julkkiskin: salin seinälle laskettiin iso videoscreeni, kun Amin esittäjä tuli sisään juuri Salkkareiden alkaessa. Voi vallaton mikä tunne. Needless to say, nimmaria en jäänyt kaipaamaan.
Lisää sekalaisia muistoja: Juhan kodin etsiminen turhaan eräänä pimeänä syysiltana; Kurkelan koulun kenttä, jossa treenasin futista nappulaliigalaisena ja myöhemmin kavereiden kanssa; Villen Ed Belfour -teemaiset katulätkäkamppeet; asuntoesittely läheisessä talossa, jossa välittäjä ehdotti Taikan sängyn sijoittamista vaatekomeroon (“lapsethan tykkää kaikista pikkusopukoista”); omien Dressmann-parodiaksi naamioitujen kunnallisvaalimainosten hiki päässä jakaminen tuon taloyhtiön asuntoihin.
Kaupunginosa on sinänsä mukava paikka asustaa. Kerrostalomme ei ehkä vedä ulkonäöltä vertoja Kyllikintien komeille valkokivitaloille, mutta on hyvässä kunnossa. Olemme syrjässä keskustasta, muttemme liiaksi.
Muutama juttu kuitenkin vielä kaivelee. En innostu naapurin Valintatalon niukasta valikoimasta, enkä etenkään siitä, että eräänä iltana kauppa suljettiin silmieni edessä liki kymmenen minuuttia ennen iltayhdeksää.
Hakusessa on myös “se virallinen reitti” keskustaan ja juna-asemalle. Kun vanhasta kodista lähti ulos, keskustaan oli yksi selvästi nopein reitti, juna-asemalle kaksi yhtä nopeaa. Uuden talo-yhtiön ympärille taasen levittäytyy monimutkainen kevyen liikenteen verkosto. Valinnanvaraa teiden, käytävien ja polkujen välillä siis on. Matka-aika ei variaatioiden välillä vaihtele kovinkaan merkittävästi.
Yksi reitti alkaa varsinaisella himokävelijöiden unelmaväylällä. Sariolanmäelle nouseva Vellamontie (jonka varrella, by the way, on aina yhtä huvittava sivukuja Tursontie) on painajaismainen ylämäki jokaiseen reisilihastreenin tarpeeseen. Nousemislihakset ovat aina hapoilla, kun Vellamon kautta oikaisee.
Kurkelan ja keskustan rajalla olevan Sariolanmäen alueen nimi juontaa Sariolan sirkussuvulta, joka aikanaan budjasi kulmilla kaikkine romppeineen tivolikiertueiden välillä. Sirkus Sariolan ja isä-Jaffun perikuntaa saatetaan yhä nähdä Sariolantiellä syöksemässä tulta, taluttamassa elefantteja ja jonglöreeraamassa.
Henkilökohtaisen kirjastomme uumenista löytyy myös mielenkiintoinen lastenkirja, joka kuvaa Sariolan vanhan tivolisuvun arkea vuonna yksi ja kaksi. Tivolimäen Kallen seurassa perehdytään keravalaissirkuksen historiaan, ja samalla nähdään havainnekuva vanhasta Keravasta (yllä), josta edelleen moni rakennus on pystyssä.
Mutta vielä: miksi Kurkela on nimeltään juuri Kurkela? Onko alueella pesinyt joskus niin paljon lintuja, että alue on heille pyhitetty? On Kurjenpolkua, Kurkelankannusta ja kurkisitäkurkitätä; on myös Leivonkatu, Käenkatu, Korpinpolku. Mutta missä ovat siipiniekat tai edes sitten nostokurjet? Missä on Johanna Kurkela? Missä on Frasier Crane?
2 comments