Keravalaisen kulttielokuvan ensi-ilta
Toistuvien painajaisten kanssa painiskeleva lukiolainen saa tietää koulunsa johdon salajuonesta, joka uhkaa koko maailmaa. Mysteeriä ratkoessaan nuori sankarimme haaveilee rakkaudesta – ja yrittää löytää aikaa läksyille. Sankarin on sukellettava pimeyden sydämeen estääkseen opettajien aikeet täyttää maailma esihistoriallisilla klooneilla.
On Film Februaryn toisen elokuvanäytöksen aika, ja tällä kertaa onkin tarjolla aikamoista kulttikamaa. VKH Productionsin ensimmäinen tuotanto Hiipivä Kerkko Piilotettu Valkama esitettiin vuonna 2002 Nikkarin koulussa abileffana.
Olen eritellyt leffan tekemisfiiliksiä kattavasti jo useampi vuotta sitten, joten ohjeistankin lukemaan detaljirikkaamman päiväkirjamerkinnän täältä. Linkkivinkki ei kuitenkaan estä mahdollisuutta muistella produktiota uudemman kerran *pahisnauru ja salamaniskuja pahaa aavistamattomien lukijoiden karulle kohtalolle*. Haluan myös hieman avata, miten 10-vuotisversio eroaa alkuperäisestä.
Hiipivä Kerkko Piilotettu Valkama
Juonellisesti abileffan tärkeimpiä inspiraation lähteitä on Päiväni Murmelina, mutta leffa vilisee roppakaupalla viittauksia muun muassa pariin musavideoon ja tv-mainokseen, Levottomiin, Jurassic Parkiin, Tähtien Sotiin, Salkkareihin sekä moneen muuhun viihdepakettiin. Kreisikomediassa on Sormusten Herrasta ripattu taikakalu ja Jurassic Parkista kopioitu hirviö ja kaikenlaista muuta kivaa.
Tarina alkaa, kun päähenkilö Kerkko eli Keke herää toistuvasta, koulunsa opettajakuntaan liittyvästä painajaisesta. Hän tajuaa myöhästyvänsä koulusta ja lähtee juosten kohti koulua. Matkalla hän törmää rehtori Kinnulaan, ja löytää tältä pudonneen sormuksen. Keke haluaa näyttää sormusta kavereilleen, mutta ajatukset harhautuvat koulun hottiksen takia.
Keke saa huomata sormuksen taikavoimat kovemman kautta. Sama päivä toistuu uudelleen ja uudelleen, ja vain Keke näyttää huomaavan ilmiön.
Kuunneltuaan salaa Kinnulan puhelinkeskustelua Keke saa varmistuksen epäilykselleen siitä, että oudot tapahtumat ovat sormuksen syytä. Mutta mikä kauheampaa, Kinnula aikoo herättää henkiin LIITUkauden suurimman pedon, Valkaman – ja Keke on ainoa, joka voi estää kavalat suunnitelmat…
Production Notes (abridgement)
Elokuvan tekeminen oli todella hauskaa, kiitos hyvän porukan. Abileffaideoita oli tullut pyöriteltyä pitkään, joten kässäri valmistui pikaisesti sen jälkeen, kun olin virallisesti napannut nakin tuon koulumme abivuosikurssilaisten jokavuotisen viihdepläjäyksen tekemisestä.
Tuotanto eteni hyvässä yhteishengessä, mitä nyt buginen editointilaitteisto aiheutti itse kullekin harmaita hiuksia. Aluksi Nikkar Itch Project -työnimellä kulkeneesta tarinasta jäi pois muutamia ideoita, ja etenkin opettajien osuudet piti säätää niin sanoakseni tuotantotehokkaasti. Opeilla oli keskenään yhteisiä kohtauksia vain yksi (painajaisunet), jotta kuvausten buukkaaminen ei menisi turhan vaikeaksi. Esimerkiksi Kinnulan ja Valkaman osuudet “yhteiskohtauksista” kuvattiin eri päivinä.
Kuvaukset hoidettiin vähän kerralla purkkiin -henkisellä tehokkuudella, mikä näkyy harhailevina katseina ja muina lapsuksina. Samaa päivää kierrättävän juonen ansioista oli mahdollista kierrättää samoja ottoja pariinkin kertaa. Tällaisissa mestariteoksissa kaikki kökköys on kuitenkin vain plussaa… eikö?
Elokuvalle tuli mainoskatkoineen kaikkineen kiitettävästi mittaa. Vaikkei paketti mitään Oscar-kamaa heti olisikaan, on siinä mielestäni positiivisen paljon vaihtelua – tarina ei turhia laahaile.
George Lucasillekin “se on se perus”
Alkuperäisversio kärsi kuitenkin viimeistelyn ja dynamiikan puutteesta. Monin paikoin olisi vielä ollut hiottavaa editoinnin suhteen, eivätkä “dramaattiset” kohdat nousseet kovinkaan kummoisesti esille esimerkiksi tehosteiden tai musiikin avulla.
Uudesta editointimahdollisuudesta tulikin haaveiltua useamman vuoden ajan, kunnes vuonna 2008 sain tilaisuuteni. Lainakoneen avulla saatoin remiksata elokuvan aika perinpohjaisesti uuteen uskoon. Suurin osa 10-vuotisversion uudistuksista tuli siis tehtyä jo pari vuotta sitten – mitä huijausta! – mutta eivät muutostyöt toki tuolloisiin renoveerauksiin jääneet.
Tai no, juoneen en tietenkään kajonnut; en lisännyt leffaan mitään yksisarvisunia tai lisännyt mukaan kohtauksia, joissa Keke neuvottelisi digitaalisen Jabban kanssa. Jo alkuperäisestä pois jätettyä mutta kahteen otteeseen kuvattua Titanic-spoofia ei siis nytkään nähdä (osittain siksi, ettei sitä löydy mistään tallesta). Sen sijaan keskityin korjaamaan monia teknisiä kömmähdyksiä + kikkailemaan enemmän musiikeilla.
Teknisen toteutuksen puolesta merkittävin ongelma lienee ollut äänten huono tallennus ja editointi. Dialogi ei meinannut kuulua, kun taas välillä musiikit pauhasivat aivan liian kovalla.
Ääniraitaa tulikin restauroitua ja muokattua paljon, mutta joissain kohdissa oli pakko kohdata kohiseva totuus: kaiken maailman filtterikikkailut auttavat vain tiettyyn pisteeseen asti staattisen kohinankin kohdalla. Ongelmana oli siis useaan otteeseen dialogin saaminen kuuluviin ilman, että mikrofonin suhina nousee liikaa häiritsemään.
Kuvapuolella tuli panostettua löysien leikkausten poistamisen ohella värimäärittelyihin ja kuvakokojen uudistamiseen. 4:3-kuvasuhdetta yritin muokata laajakuvamuotoon jo vuonna 2008, mutta jouduin feikkaamaan efektin joka ottoon sovitetuilla rajauksilla. Ehta 16:9-koko jäi siis vielä haaveeksi, kunnes nyt sain sen onnistumaan. Tulee heti vähän elokuvallisempi olo.
Turhankin monessa kohtauksessa huomaa, että ne on kuvattu joko liian kaukaa tai liian pitkinä ottoina. Muutamassa kohdassa onkin nyt katkottu kohtauksia niin, että asioita korostetaan tiukemmilla rajauksilla. Siis: esimerkiksi kohtauksessa, jossa Liuskari möläyttää tunnilla jotain salaliittoon viittavaa, leikataan laajasta kuvasta erikseen rajattuun lähikuvaan, jossa Keke pohtii opettajansa puheita. Samaa kikkaa käytetään aiemmin “ensimmäisen samanlaisen” päivän kohtauksessa, jossa Bono kertoo äidinkielentunnin olevan luvassa “vasta huomenna” + kohtauksessa.
Kuvalliset kikkailut jatkuvat tekemällä editistä sulavampaa. Yhtenä esimerkkinä kohtaus, jossa Keke menee reksin kansliaan. Alkuperäisesssä leffassa hän jää ovelle salakuuntelemaan yli kymmeneksi sekunniksi. Nyt salakuuntelevaan Kekeen leikataan aina Kinnulan puhelinkeskustelun lomassa.
Viimeisenä silauksena elokuvaan on lisätty uutta musaa sekä uudet alku- ja lopputekstit, ja niin 10-vuotisversio alkaa olla esityskelpoista materiaalia.
Sequence
Jospa vielä perehdyttäisiin erikseen yhteen kohtaukseen eräänlaisena case-esimerkkinä siitä, mitä kaikkea tuli uudistettua. Esimerkkinä toimikoon Keken ja Valkaman ensikohtaaminen koulun käytävällä elokuvan ns. kliimaksikohtauksessa.
Kohtaus kuvattiin viimeisenä aamupäivänä ennen joululomaa, samalla kun muu koulu oli joulukirkossa. Kiire siis oli, ja kuvakulmat heitettiin aika paljon lennossa. Kohtauksessa Keke siis kävelee Valkaman ohi, kohtaa Kinnulan (eri päivän kuvattu otto), kääntyy ja pökertyy Valkaman nähdessään. Valkama raahaa tajuttoman Keken yläkerran pikkuaudikseen.
Kuvaamis- ja editointikiireen huomaa siinä, että Valkama vain pistettiin kävelemään käytävällä ilman sen kummempaa ohjausta. Alkuperäisessä versiossa hän vain tulee kohti muina miehinä ilman musaa tai efektejä, ja taustalla kuuluu joidenkin opettajien keskinäistä läpänheittoa kopiohuoneessa.
Soraäänet on nyt korvattu melodramaattisella musiikilla ja ääniefekteillä. Valkaman ilmestyessä kuullaan The Duel of the Fates siinä, missä biisi alun perin soi Keken saapuessa koululle (BTW, Keken hiipivät askeleet hänen saapuessaan koulun käytävälle käyvät nyt loistavasti Battle Of The Heroes –kappaleen jousinyppäysten tahtiin). Lisäksi mukana on sydämentykytyksiä ja muita äänitehoisteita.
Värimaailman äkkinäiset vaihtelut kuvastavat Valkaman voimaa. Väreillä kikkaillaan myös Keken perääntyessä Valkaman luota, kun Keken reaktio “kertautuu” ja hidastuu slow-motioniksi. Keken pyörtyessä nähdään myös efektiä, ja raahaaminen käytävällä nähdään nyt mustavalkoisena ja rakeisena.
Alkuperäisessä leffassa käytävä- ja pikkuaudiskohtaukset ovat täysin musiikittomia. Nyt kohtaamisia on maustettu Star Wars -musan ohella lainoilla elokuvista Batman Begins ja Lady In The Water.
Kerkko! Nyt nukkumaan ja heti!
Kaikkinensa olen hyvin tyytyväinen uudistusprosessin lopputulemaan, vaikkei se välttämättä täydellinen edelleenkään olisi. Juhlaversio on originaalia dynaamisempi, mutta alkuperäinen Nikkarin henki kuitenkin huokuu leffasta edelleen.
Hiipivä Kerkko Piilotettu Valkama sai ensi-iltansa penkkaripäivänä 2002.Leffan tekeminen oli todella hauskaa – pääsinhän tekemään ensimmäistä oikeaa elokuvaani yhdessä parhaiden kavereitteni kanssa. Näin kymmenvuotisjuhlien kunniaksi on ilo huomata, että samojen kavereiden kanssa on edelleen aktiivisesti tekemisissä vaikka VKH tätä nykyä yhden miehen tuotantotiimi onkin.
Kiitos siis tekijöille, abeille, Tuusulan amispojille, parkkiksen pornomuijille, opettajille, stunttipeballe, Nikkarin hengelle – ja tietysti yleisölle!
2 comments