Uudistunut Nokia nousee tuhkasta kuin Feeniks-lintu
kiitos helmikuussa Suomeen saapuneen Lumia-mallistonsa. Reilun kuukauden käytännön kokemuksella on aika pureskella ensikosketuksia Lumia 800 -älypuhelimeen.
Kansalaisromanttisista syistä olen aina suosinut suomalaista kännykkäasioissa – kaikki puhelimeni ovat olleet nokialaisia.
Viime vuosina kuohunut yleinen vihamielisyys Nokian älypuhelimia kohtaan sai kuitenkin vieraantumaan brändistä, ja hyvästellessäni 6500 Slide Blackia, pitkään toiminutta ja hyvännäköistä perinteistä matkapuhelinta, uhosin jo hyppääväni Android-leiriin. Seuraava puhelin olisi kuitenkin älypuhelin, ja Nokiahan “ei niitä osaa tehdä.”
Toisin kuitenkin kävi, kun Nokia julkisti Microsoft-yhteistyön ensihedelmän, Lumia-malliston. Muistan edelleen innostumiseni lukiessani ensimmäisistä Windows-puhelimista syksyllä 2010. Käyttöliittymä näytti heti hyvin mielenkiintoiselta, ja olenhan aina muutenkin ollut PC-miehiä. Windows Phone vähän unohtui joksikin aikaa, kunnes uuden puhelimen hankinta oli lopulta edessä. Uuden sponsorin myötä sain valita: iPhone vai pian markkinoille tuleva Lumia 800?
Vaikka lähipiirin Mac-entusiastit Apple-vastaisuuttani kummaksuivatkin, valinta oli selvä. Käytin Apple iPhone Nelosta väliaikaisratkaisuna parin kuukauden ajan Lumiaa odotellessani ja voin kertoa, etten ole nokialaisen saatuani paljoa taakseni katsonut. Lumia pesee iPhonen 6-0.
Tästä syystä Lumia on parempi kuin iPhone
En varmastikaan osaa arvostaa tai tarvittaessa haukkua kaikkia Lumian teknisiä aspekteja. Jaankin kokemuksiani virallisesti ensimmäisen älypuhelimensa omistajana, joka muutaman kuukauden ajan käytti iPhone 4:ää. Luvassa on siis tavallisen pulliaisen vertailu kahden puhelimen välillä.
Nokian älypuhelin-design otti aimo harppauksen eteenpäin N9:n myötä, ja tuttu pelkistetty muoto jatkuu Lumiassa.
Aiemmat älypuhelimet olivat luotaantyöntäviä kapuloita, työkaluja, joissa funktionaalisuus oli ulkonäköä tärkeämpää. Lumiassa design on hyvässä balanssissa, osaltaan kiitos Microsoftin persoonallisen käyttöliittymän.
Ruutunäkymä on kaikessa yksinkertaisuudessaan paljon tyylikkäämpi kuin iPhonen nyt vanhanaikaiselta näyttävä laatikko-design. Kirkas näyttö saa Lumian laatikot hohtamaan kauniina, ja sovellusten sisälläkin navigoidaan näyttävän sivuscrollauksen avulla.
Tyylipisteitä ropisee niin Microsoftille kuin Nokiallekin, joita kumpaakin on pitkään parjattu epäesteettisistä tuotteistaan verrattuna Applen kovasti hypetettyyn eleganssiin.
Pelkkä koriste-esine Lumia ei kuitenkaan ole – sen perusominaisuuksiin kuuluu mm. tehokas kamera, hyvät puhelinominaisuudet, Office-tuki ja sosiaalisten medioiden seuraaminen sulavasti. Lisäksi Lumia on halkoihinkin tottuneiden helppo ottaa käyttöön. Näppäimistöä en ole jäänyt kaipaamaan, vaikka hieman kömpelöä tekstareiden naputtelu omalla kohdalla edelleen onkin.
En tarkalleen tiedä, millaiset moniajo-ominaisuudet Lumia kätkee sisäänsä. Voi hyvinkin olla, että joku puhelin pyörittää useita päällekkäisiä sovelluksia Lumiaa tehokkaammin, mutten kovinkaan usein käytä esimerkiksi mobiili-Spotifyä selaillessani nettiä. Jos puutteita on, ne eivät omalla kohdalla toimintaa haittaa.
Ruudut liukuvat sulavasti ylös, alas ja sivulle – puhelin reagoi kosketukseen kiitettävästi. Erityisenä plussana mainittakoon yhteystietojen kätevä yhdistäminen (yhden valikon alle saa henkilön puhelinnumeron, Facebook-tilin, email-osoitteen jne.) sekä niiden kiinnittäminen puhelimen “alkunäytölle” eräänlaisiksi pikavalinnoiksi.
Nokia Lumian heikkoudet
Lumia-puhelinten heikoiksi kohdiksi on mainittu akun kesto ja vähäinen sovellusvalikoima. Ladattavien ohjelmien määrä on Marketplacessa selvästi pienempi kuin Android Marketissa tai Apple App Storessa, mutta toisaalta en ole jäänyt mitään oikeasti tärkeää sovellusta kaipaamaankaan.
Jos puhelin saa pääosin lepäillä laakereillaan, akku kestää yölatauksen jälkeen aamusta seuraavan päivän iltaan. Sovellukset ja tiiviimpi viestiminen verottavat akkua niin, että yleensä kannattaa ladata joka yö. Onneksi näillä kikoilla voi pitkittää akun kestoa.
En ole kuitenkaan kauheasti jaksanut harmitella akun kestoa, paitsi ehkä noin yleisemmällä tasolla: menneitä ovat ajat, jolloin puhelin jaksaisi puksuttaa 2-3 päivää ilman latausta. Multimedia- ja nettiominaisuudet vetävät akun mehut puhelinmallista riiippumatta, mutta onneksi tilalle on tullut sentään mahdollisuus ladata tietokoneen USB:n kautta.
Lumian näyttö on kätevän ja toimivan kokoinen ja laite tuntuu koon ja pintamateriaalin puolesta erittäin hyvältä kädessä. Vaikka Lumia 800 on kulmikkaampi kuin pyöristetty iPhone, jälkimmäinen tuntuu kädessä epämukavammalta. Pientä miinusta Lumialle tulee nappuloista, jotka on asemoitu vähän epäkäytännöllisesti.
Nappula, josta puhelin “aktivoidaan”/ pistetään näppäinlukkoon, on sijoitettu keskelle toista laitaa. Laitteeseen tulee luontaisesti tarrauduttua sen reunoista, jolloin melkein aina tulee painettua aktivointitäppää tarpeettomasti.
iPhonen toimintanappula näytön alapuolella ja lukkonäppäin puhelimen yläreunassa taas eivät ole yhtä alttiita sormikopelolle.
Kiitänpä iPhonea siitäkin, että tavallisen soittotilan ja äänettömän tilan välillä pystyi vuorottelemaan yhden kuoressa olevan namiskan. Se oli kyllä kätsyä, mutta eipä tuo Lumian volyymin säätäminenkään paljoa rasita.
Tietysti voisi nurista siitä, että netissä on pakko surffata Explorer-selaimella, mutta ei se mobiiliselailu ole millään laitteella yhtä kivaa ja nopeaa kuin pöytäkoneella.
Ikkunan äärellä aina vaan
Olen aina ollut Windows-miehiä, eivätkä mitkään Applen i-alkuisista tuotteista ole kummemmin kiinnostaneet. Arvostan Omenan estetiikkaa, mutta se ei sytytä. Uskon, että “Mäkki” on vetävä vimpain, mutten aina jaksa kuunnella Apple-fanien brändihehkutusta.
Työpaikallani olen yksi harvoista PC-käyttäjistä. Moneen otteeseen olen kuullut ympärilläni nurinaa Mac-koneen jumittumisista ja muista teknisistä ongelmista – siinä, missä Dellin läppäri toimii pahemmin nikottelematta. Ei se Applekaan siis ihan täydellinen ole.
Apple-faneilla on tietenkin täysi oikeus tykätä tuoteperheestä enkä tosiaankaan halua heidän ajatusmaailmaansa muuttaa. Joskus on kuitenkin kiva nähdä, kun joku piikittelee Apple-käyttäjien oletettua ylempiluokkaisuutta.
Tietenkään ei voi kiistää Steve Jobsin vaikutusta yleiseen teknologian kehitykseen. Apple-miehellä oli silmää designille, ja hänen visionsa ovat inspiroineet muita teknologiatuottajia. Varmasti Lumiankin (tai sen ulkokuoren “isän” N9:n) suunnittelijoilla oli haasteena pyrkiä nousemaan Applen kintereille designerinä.
En kuitenkaan kokenut minkäänlaista Wow!-efektiä saadessani käteeni maineikkaan ja hehkutetun iPhonen – en ulkomuodon enkä toiminnallisuuksien puolesta – mutta Lumian kohdalla koin. Parin kuukauden iPhone-kokeilukaan ei saanut minua imaistua Applen maailmaan, ja jatkankin siis mieluusti PC-puolella.
The Nokia Phoenix
Nokialla on ollut rankkaa viime vuosina. Muut laitevalmistajat ovat pysyneet paremmin ajassa mukana, markkina-asema on heikentynyt, ja brändin yleinen arvostus laskenut jopa sen kotimaassa. Ennen Nokia oli ilmiselvä puhelinvalinta, mutta älypuhelimiin siirtyessä tuntui muihin merkkeihin siirtyminen järkevimmältä.
Lumia muutti kuitenkin kaiken, ja vaikka Nokian ja Microsoftin yhteistyön järkevyyteen onkin suhtauduttu varauksella, tuntuu Nokia jälkeen nousevan varteenotettavaksi valmistajaksi. Lumia-mallisto on otettu hyvin vastaan, ja toivonkin Nokian uuden menestyksen jatkuvan myös muilla kuin pelkillä Microsoft-puhelimilla.
Easter Egg: Päivitin vuoden takaisen Digilluusion, jotta upotetut videoklipit olisivat ajan tasalla. Timanttisia ja diegeettisiä tanssi- ja laulukohtauksia elokuvissa kartoittava merkintä sisältää nyt myös muutamia uusia lisäyksiä Jessica Rabbitin, Vincent Vegan ja monen muun seuraksi.