Ennen Resident Eviliä, Lara Croftia tai Aeon Fluxia naispuoleisilla sankareilla oli usein vaikea päästä toimintaleffojen päähenkilöiksi.
Toki naisia oli nähty useissa merkittävissä toiminnallisissa rooleissa (esim. prinsessa Leia), mutta yleensä vain sivuhahmojen ominaisuudessa. Aikanaan oli Rennyllä ja Geenallakin vaikeuksia saada läpi idea Kurkunleikkaajien saaren sankarittaresta.
1980-luvun puolivälissä Hollywood päästi siivilänsä läpi fantasiaseikkailu Red Sonjan, jossa Brigitte Nielsenin esittämä punapäinen miekkanainen lähtee koston tielle pahaa kuningatar Gedreniä vastaan.
Sittemmin lähinnä kulttimaineeseen nousseessa elokuvassa heijastuu hollywoodilainen epävarmuus naispäähenkilöä kohtaan, kun naisen apuriksi väen vängällä kirjoitetaan Arnold Schwarzeneggerin esittämä prinssi. Tuolloin kovassa nosteessa olleen lihaskimpun nimi on leffajulisteessakin ennen varsinaisen päähenkilön nimeä.
Red Sonja on jäänyt mieleen häilyvänä muistona lapsuudesta, ja olihan leffa sitten joskus pakko ostaa DVD-hyllyyn. Pian paljastui, miten tehokkaasti aika oli kullannut muistot. Kyseessä on guilty pleasure, joka ei tarjoa paljoakaan pleasurea. Kyseessä ei toki ole Arskan surkein leffa, mutta se on… ponneton. Ja tosiaan, Arskan rooli tuntuu loppupeleissä todella turhalta.
Muutama vuosi sitten kantautui korviini huhu Red Sonjan uusioversiosta. Planet Terror -fanina olin hyvinkin innoissani uutisesta, että Robert Rodriguez ohjaisi version, jossa Rose McGowan esittäisi Sonjaa. Kasvonpiirteetkin ovat Rosella samankaltaiset kuin Brigittellä.
Harmillista kyllä, projekti peruuntui Rosen terveysongelmien takia (jalka prakasi tms.) – mutta pääsipähän Rose sentään toiseen Arska-remakeen, Conan Barbaariin.
Lara Croftista tuli mieleen: tiedätkö, mistä alkoi Angelina Jolien elokuvaura? Vuoden 1993 scifi-toimintaelokuvasta Cyborg II.
Ensimmäisessä elokuvaroolissaan Angelina esittää “lähes inhimillistä” kyborgia, joka karkaa rakentajiltaan saatuaan tietää näiden asentaneen hänen sisälleen jonkinlaisen pommin. Futuristisen toimintapläjäyksen toisena sankarina nähdään Elias Koteas, joka on piirtynyt mieleen Turtles-elokuvien Casey Jonesina.
Bongasin filkan vastikään YouTubesta, ja ihme kyllä en ollut sitä aiemmin nähnyt, vaikka leffan julkaisuaikoina tulin katsoneeksi paljon samankaltaisia dystopia-scifejä, kuten Nemesis ja Linnoitus.
Kaikessa korniudessaan Cyborg II ei ole ihan surkea, mutta menee kenties sarjaan ‘niin huono, että hyvä’. Joka tapauksessa huvittaa ajatus siitä, että palkitun Angelinan leffaura käynnistyi jatko-osasta Jean-Claude Van Dammen tähdittämälle elokuvalle. Siinä ovat kyllä urakehitykset menneet oikein kunnolla ristiin.
2 comments