Bäkkäreiden surumielinen balladi koskettaa
Olin seitsemännellä luokalla Backstreet Boysin breikatessa. Vaikka jo eläkkeelle siirtynyt Take That oli opettanut, ettei poikien ole soveliasta kuunnella mitään poikabändiä, diggailin Bäkkäreiden ensimmäisistä, We’ve Got It Going Onin ja Get Downin kaltaisista vauhdikkaista pop-ralleista – jopa niin paljon että lainasin bändin ensilevyn eräältä tytöltä luokallani. Osasyynä oli yritys kerätä pisteitä ihastukseltani, mutta vain osasyynä.
Kun kotona kuunnellessa levy pääsi biisiin I’ll Never Break Your Heart tai johonkin muuhun lässyttelyyn, flanellipaitaisen ruusupuskanaaman fiilis happani välittömästi, ja tajusin millaisen virheen olin tehnyt.
Kappale oli niin imelää kamaa, että oli pakko luovuttaa. Niin pitkälle en ihastuksenkaan tähden voinut enää mennä. Balladi teki minusta teini-ikäisen Meatloafin: “I’ll do anything for love (but I won’t do that).”
Levyn kuuntelun jälkeen jätin Bäkkärit omaan arvoonsa. Pojat osasivat edelleen koukuttaa pop-anthemeillaan, mutta balladiosasto oli aina yhtä oksettavaa. Ellotus säilyi pitkään, kunnes vuosituhannen vaihteessa televisiossa esitettiin bändin uunituore, vakavahenkinen musavideo.
Teini-iässä kaikki poikabändeihin liittyvä oli ehdotonta nounouta, mutta tätä nykyä tyttöjen pyörryttäjiin sopii suhtautua jo huomattavasti suopeammin.
Toki BSB ja muut ovat aina todella paljon omaan aikaansa sitoutuneita, joten rajut kotiblondaukset ja muut muotireleet huvittavat vuosi vuoden jälkeen aina enemmän. Moni poikabändibiisi osoittaa silti kehuttavaa staying poweria.
Myös Show Me The Meaning Of Being Lonely on kestänyt aikaa varsin hyvin. Bäkkäreillä (ja etenkin Nick Carterilla) on tapana vetää musavideoissa kaikki eleet täysin överiksi. Kädet heiluvat, ukot putoilevat polvilleen ja välillä vedetään “verhot silmiltä”.
Tällä kertaa pojat kuitenkin vakavoituvat ja heiltä on riisuttu suuri osa heidän ikonisoimistaan poikabändikliseistä. Vähäeleinen esitys on välillä jopa aidosti dramaattinen. Biisiä ja videota viedään eteenpäin tunnelmalla, eikä hokemalla ooh babyä tai tanssimalla rivissä.
Show Me The Meaning Of Being Lonelyssä suurimman vaikutuksen tekee se, että tytsyille lässyttämisen sijaan videossa käsitellään bändin jäsenten oikean elämän murheita.
Avosydänleikkauksekseen joutunut Brian Littrell nähdään videossa sairaalassa tarkkailemassa itseään suojelusenkelin lailla. Kevin Richardson katselee kotivideota hänestä ja kuolleesta isästään. Kuppilassa notkuva Howie Dorough näkee kuvajaisen edesmenneestä siskostaan. Kaupungin läpi viilettävä bussi on matkalla Denniz Streetille viittauksena syöpään menehtyneeseen tuottaja Denniz Popiin.
Henkilökohtaisen teeman lisäksi teos saa pisteitä siitä, että kaikki jäsenet pääsevät esiintymään tasavertaisina. Yleensä poikabändeissä tuntuu olevan vähintään yksi jäsen pelkän taustatanssijan roolissa, mutta nyt joka poika saa oman soolo-osuuden. Kaverit tapaavat toisensa vasta videon lopussa, ja sittenkin kävellään yhtenä rintamana aavikolle.
Toki videosta löytyy kornejakin yksityiskohtia. Jotenkin vaan aina iskee silmään kohtaus, jossa AJ McClean astuu ulos bussista ja katselee ympärilleen biitin tahtiin. Nick Carter ei voi vastustaa vääntelehtimistä kameran edessä sooloa kadulla vetäessään, ja ehkä Briankin olisi voinut lopussa laskea käden sydämeltään vähän nopeammin.
Itse biisi on vaikuttavan melankolinen, muttei masentava tunnelmaltaan. Etenkin Kevin osaa laulaa soolonsa sopivan pelkistetysti ja Howienkin osuus on oma hieno melodinen hetkensä. Säkeistöissä pari kertaa kuultava dyndyn-biitti tuo mukaan hienoa dramatiikkaa ja kertsi kajautetaan taattuun bäkkärityyliin ah niin harmonisesti.
Show Me The Meaning Of Being Lonely on kypsä ja tunteikas mutta samalla radioystävällisen virtaviivainen kappale.
Klassisella pop-kaavalla rakennettu balladi tuo mieleen toisen Backstreet Boysien levyttämän syyllisen nautintoni. Raskashenkisellä pianointrolla ja eeppisellä hiekan lyömisellä (!!!) maustettu Incomplete on niin melodramaattista kamaa, että sitä on suorastaan pakko ihastella.
1 comment