Guilty Pleasures: Mortal Kombat 1995

Mortal Kombat 1995 liu kang sub zero
Flawless victory

Videopelin sovittaminen elokuvaksi on vaikea laji. Mortal Kombat on yksi harvoista onnistujista.

Kun Mario-peleihin tottuneet pikkulapset saivat käsiinsä pelin, jossa veri suihkusi hahmojen repiessä toisiltaan päitä ja muita ruumiinosia irti, oli tunnelma huumautunut.

Supervoimilla kyllästetyt fotorealistiset pelihahmot kiehtoivat ja kuka tahansa pelaaja saattoi hetkessä oppia, miten hahmon saa tekemään erikoisliikkeitä. Hurmeella mässäily oli toki moraalisesti arveluttavaa, mutta väkivalta oli niin överiksi vedettyä, ettei sitä voinut ottaa vakavissaan.

Lue myös: Mitä tapahtui Mortal Kombat -pelin näyttelijöille?

1990-luvun puolivälissä taistelupelien faneja hemmoteltiin kahdella elokuvasovituksella. Vuonna ’94 julkaistu Street Fighter saattoi olla monille pettymys, mutta muistan ainakin pienenä tykänneeni elokuvasovituksesta. Pankin kuitenkin räjäytti vuonna ’95 julkaistu Mortal Kombat.

Sarjakuva- ja videopelifilmatisoinnit pääsevät harvoin kisaamaan Oscareista, mutta tekijöilleen ne ovat erittäin haastavia tuottaa. Lähdemateriaalissa ei välttämättä ole juonta kuin nimeksi, mutta silti pitäisi saada ängettyä leffaan liuta hahmoja. Samalla leffaversion pitäisi noudattaa lähdeteoksen tyyliä tai fanaattiset fanit hyökkäävät kimppuun.

Ensimmäinen Mortal Kombat onkin yksi harvoista onnistujista. Juoni pohjautuu näppärästi pelisarjan perusideaan, toimintaa on kylliksi ja tuotantoarvot korkealla.

Test your might

Mystinen velho Shang Tsung houkuttelee taistelijoita ympäri maailmaa osallistumaan turnaukseen, jossa päätetään maailman kohtalosta. Jos Tsung voittaa turnauksen vielä kerran, Ulkomaailman örvelöt pääsevät riehumaan Maan päälle.

Sankarimme ilmoittautuvat kisaan eri syistä: Liu Kang haluaa kostaa Tsungille veljensä kuoleman, Sonya Blade haluaa napata Kano-nimisen rikollisen, ja leffatähti Johnny Cage haluaa todistaa osaavansa oikeasti taistella.

Kolmikkoa turnauksen voittoon auttaa käheä-ääninen ukkosjumala Rayden. Tsungilla taasen on apureinaan nelikätinen mutantti Goro sekä pelisarjan cooleimmat hahmot Sub-Zero ja Scorpion.

Turnauksen lopuksi Tsung käyttää vilppiä houkutellakseen sankarit lopullista välienselvittelyä varten omaan, Ulkomaailmaksi kutsuttuun ulottuvuuteensa. Vastattuaan kaiken maailman haasteisiin Liu Kangin onnistuu selättää Shang Tsung. Maailma pelastuu, ja sankarit voivat palata kaikessa rauhassa omaan ulottuvuuteensa. Vai voivatko?

Finish him

Mikä tekee Mortal Kombatista onnistuneen elokuvan?

Juoni ei ole mitään Shakespearea, mutta se tosiaan vertautuu näppärästi pelien turnausideaan, mikä myös oikeuttaa jatkuvat taistelukohtaukset. Leffaan on saatu luontevasti ympättyä valtaosa ensimmäisen MK-pelin hahmoista Kanosta Kitanaan.

Halpisleffasta ei ole kysymys. tuotantosuunnittelu hahmoista lavasteisiin on paikoin jopa vaikuttavaa. Erityispropsit siitä, että Goro on animatronic-nukke eikä tietokoneella tehty hahmo.

Jos jotain epäkohtia halutaan kaivella, taistelukoreografiat eivät aina suju niin saumattomasti kuin toivoisi. Animoitu Reptile on naurettavan feikki. Monet ovat kritisoineet sitä, ettei elokuva ole yhtä yltiöverinen kuin sen lähdemateriaali. Vuodatus olisi kuitenkin helposti vetänyt leffan campin puolelle, kun taas tekijät ovat selvästi halunneet tehdä vakavasti otettavan – muttei haudanvakavan – elokuvan. Pelihahmojen erikoisliikkeet on kuitenkin huomioitu leffassa kiitettävästi, se riittää.

Toiminta- ja kauhuelokuvat tarvitsevat aina jonkun pitkän linjan näyttelijän tuomaan tuotannolle uskottavuutta ja syvyyttä.

Painajainen Elm Streetillä -elokuvassa kiintiöveteraanin roolissa nähdään John Saxon ja Street Fighterissa überviileä Raul Julia. Mortal Kombatiin dramatiikkaa tuo Shang Tsungin ylväs ja tummaääninen esittäjä Cary Hiroyugi-Tagawa. Kuivien naurujen kuninkaan Christopher Lambertin castaaminen käheä-ääniseksi Raydeniksi on myös nappivalinta.

Mortal Kombatia pitää kehua myös sen musiikista. Uhkaavat rummunpäristykset saattelevat Liu Kangin temppelilleen ja Reptilen muunnuttua ihmismuotoon alkaa aggressiivinen trancehehkutus. Eikä tietenkään sovi unohtaa leffan tunnusbiisiä, kaikkien aikojen tarttuvinta leffatunnaria, jota hyödynnetään hauskasti heti ensimmäisestä ruudusta lähtien.

Lue myös: Top 10 elokuvastudion tunnusta

Mortal Kombat on yllättävän toimiva ja sopivan suoraviivainen elokuva, jota vain pelien fanit jaksavat arvostaa. Komeine lavasteineen ja puvustuksineen, adrenaliinia nostattavine musiikkeineen ja uskollisuudellaan lähdemateriaalille se on kuitenkin genrensä Citizen Kane. Flawless victory!

Paul WS Anderson Milla Jovovich Resident Evil movie
Puolustettakoon samalla ohjaaja Paul W.S. Andersonin toista videopelielokuvasovitusta Resident Eviliä, joka sekin on aliarvostettu toimintaleffa.

3 Responses

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Back to Top