Bisnesmiehen ja ilotytön satumainen rakkaus on Hollywoodin realistisimpia romanttisia komedioita
Liikemies Edward pysähtyy kysymään ajo-ohjeita kadulla päivystävältä prostituoidulta Vivianilta, ja kaksikko päätyy viettämään yön yhdessä.
Seuraavana aamuna he tekevät diilin: huomattavaa rahasummaa vastaan Vivian toimii Edwardin seuralaisena tämän työmatkan ajan. Yhteisen viikon aikana Vivian ja Edward sulattavat toistensa sydämet ihan oikeasti ja elävät happily ever after muiden mielipiteistä huolimatta.
Pretty Woman on kaikkien aikojen menestynein romanttinen komedia ja suurimpia elokuvallisia syyllisiä nautintojani. Se on perusasetelmaltaan suurenmoisen epärealistinen moderni satu, mutta se on silti kaikkea muuta kuin pelkkää hömppää.
Roy Orbisonin biisi on kulunut renkutus. Nuhanenäinen Julia Roberts on yleensä ärsyttävimpien näyttelijöiden listani kärkisijoilla. Ja miksi Richard Gere tuhisee koko ajan? No niin, nyt kun olen saanut leffakokemusta verottavat asiat pois alta, voin keskittyä hehkutuksiin.
Yleensä romanttiset komediat lähtevät siitä, että ainakin toinen päähenkilöistä joko etsii aktiivisesti tosirakkautta tai haluaa välttää kaikkea läheisyyteen liittyvää.
Kliseisimmillään rom-comit ovat äärimmäisen kaavamaisia hahmogalleriasta juonen pääkohtiin. Etsijäelokuvien päähenkilö on yleensä viaton nuori nainen, joka unelmamiehen kohdatessaan kaatuilee kömpelömmin kuin neitsyet slasher-leffoissa. Jos leffalla on mittaa 90 minuuttia, orastava suhde kohtaa ongelman (yleensä jonkinlaisen väärinymmärryksen) siinä 70-75 minuutin kohdalla mutta ratkaisee sen pari minuuttia ennen lopputekstejä.
Mihin elokuvan suosio perustuu?
Pretty Womanissa hyödynnetään monia klassisia elementtejä, mutta tarina sisältää myös paljon dramaattisia hetkiä. Elokuva ei ratsasta kliseillä vaan luottaa hahmojen vetovoimaan.
Tekijät lähestyvätkin komediallista asetelmaa kuin draamaa: elokuvassa on paljon hahmoja syventävää dialogia ja päähenkilöt saavat kasvaa myös yksilöinä ja – mikä tärkeintä – vaiheittain, eikä vain kahden kohtauksen contrast setup – contrast payoff -tyylillä.
Näyttelijät omistautuvat hahmoilleen ja tekevät niistä hyvin inhimillisiä. Naispääosassa ei olekaan pelkkä tyttörukka, vaan räväkkä ja itsenäinen (vaikka toki hooker with a heart of gold -hahmosta on muodostunut oma parjattu arkkityyppinsä).
“People’s reactions to opera the first time they see it is very dramatic; they either love it or they hate it.”
Elokuva ei ratsasta myöskään pelkän Orbison-klassikon tehosoitolla vaan on täynnä ikimuistoista musiikkia.
James Newton Howardin score tarjoaa lukuisia koskettavia hetkiä (esim. pianolla vedetty sävelmä kohtauksessa, jossa Vivian suutelee Edwardia ensi kertaa suulle). Ooppera tekee lähtemättömän vaikutuksen Princeä fanittavaan Vivianiin, ja Edward taituroi flyygelillä (kappale on Geren oma sävellys). Eikä tietenkään sovi unohtaa Roxetten klassikkoballadia It Must Have Been Love.
Lue myös: Suosikkibiisini 35-vuotiaana
Rom-comin suuri klassikko
Kuten romanttiset komediat yleensä, Pretty Woman jakaa katsojat kahteen leiriin: joko tykkäät hömpästä tai sitten vihaat sitä. Jopa Gere on kertonut pitävänsä Pretty Womania “vain tyhmänä elokuvana”.
Elokuva on kuitenkin muuta kuin pelkkää aivotonta hömppää. Se on taitavasti kerrottu moderni satu, joka koskettaa. Itselleni se on toiminut merkittävänä inspiraation lähteenä niin säveltäessä kuin kirjoittaessa. Pretty Woman on ehdoton romanttisten komedioiden klassikko.
Edellinen tunnustus Guilty Pleasures -sarjassa: TOP 10 Euroviisu-suosikkiani
3 comments