Raportti CMADfi-tapahtumasta

27.1.2014 suomalaiset yhteisömanagerit kokoontuivat jälleen juhlistamaan kansainvälistä Community Manager Appreciation Daytä. Tärkeintä oppia ei ehkä puettu presentaatiomuotoon, mutta viesti oli selvä.

Yhdysvaltalaisen Jeremiah Owyangin ideoima yhteisöllisen viestinnän ammattilaisten oma juhlapäivä on muutamassa vuodessa paisunut kansainväliseksi ilmiöksi. Myös skandinörttien luvatussa maassa Suomessa päivä on noussut nopeasti suureen suosioon: kaksi vuotta sitten järjestetty ensimmäinen CMADfi-tapaamisessa oli kymmenkunta ihmistä, viime vuonna 150 – ja tänä vuonna 200+.

Tunnelma oli luonnollisesti varsin sosiaalinen – paikalla oli paljon tuttuja kasvoja viime vuoden tapahtumasta. Comantiikkaa lisäsi kaikkien Twitteristä tuttujen ihmisten tapaaminen kasvotusten. Päivän aikana commareille esiteltiin liuta someen liittyviä case-esimerkkejä ja erilaisia työkaluja yhteisönhallintaa helpottamaan.

Päivän tärkein anti oli kuitenkin oppi, jota kukaan esiintyjistä ei ollut niputtanut SlideShareensa. Suomessa on satoja community managereita. Osa heistä toimii eri tittelillä – päivän aikana tuli tavattua koordinaattoreita, päälliköitä, jopa kätilöitä ja puutarhureita. Community managerit (se titteli on itselleni edelleen läheisin) toimivat usein kasvottomina hahmoina brändin viestinnän takana, jolloin tulee helposti orpo olo. Mutta 200 alan ammattilaisen kokoontuessa on selvää, että community manager ei ole yksin.

Ensi vuotta innolla odottaen

Tämänkertaisen CMADfin tietty heikkous oli ehkä käytännönläheisyyden puute. Caseja nähtiin yksi toisensa perään, joten lukuisten pintaraapaisujen sijaan olisi ollut mielenkiintoista nähdä esityksiä sisällöntuotannon ideoinnista ja viestin optimoinnista (esim. Facebookin Power Editorilla). Toki nuo asiat ovat osa jokapäiväistä rutiinia itse kullekin, mutta vertaistuki ja kunnon kädet p****an -tyylinen setti ei olisi varmastikaan kellekään pahitteeksi.

Mainostoimistossa työskentelevälle ns. ulkoistetulle community managerille päivä tuntui myös turhan sisäinen some -keskeiseltä – käytiin läpi intranetiä ja sisäisen viestinnän työkaluja.

Siksi SomeCon vetämä setti ulkoistetun community managerin hankkimisesta olikin yksi päivän mielenkiintoisimmista. Valitettavasti esitystä seurannut keskustelu tuntui kääntyvän hieman negatiiviseen suuntaan: ulkoistaminen nähtiin ehkä enemmän uhkana kuin mahdollisuutena. Ymmärrän tunteen, mutta vakuutan ulkoistamisen olevan jälkimmäistä. Because I’m awesome, tietysti (haha!).

Joka tapauksessa odotan seuraavaa tapaamista jo innolla. Hämeenlinnasta palatessa iski jo pieni CMAD-krapula, johon paras lääke löytynee jatkamalla keskusteluja Twitterissä tai muussa palvelussa – ja ehkä jopa joskus tapaamalla kohtalotovereita muuten vaan, ihan IRL?

Easter Egg: HurraaKerkon pian starttaavaan Film February 2014 -teemakuukauteen valmistautuessa mielessä on lähinnä leffamusa, mutta paljon muutakin timangia on toki tullut kuunneltua. Mutta miksi olen tutustunut Janelle Monáen musiikkiin vasta nyt? Lupaavalta kuulostaa myös verrattain uusi tulokas Angel Haze. PS: Film February alkaa jälleen – arvaatko milloin?