32-vuotiaan Kerkon hiphop-suosikit
Synttäreiden kunniaksi ajattelin juhlistaa yhtä rakkaimmista musiikkigenreistä listaamalla 32 hiphop-suosikkiani.
Myönnettäköön, etten suuresta kiinnostuksestani huolimatta ole mikään hiphop-ekspertti. Kun ensikosketus räppäämiseen on saatu ysäriä dominoineesta euroteknosta, erityisen sofistikoitunutta rap-biisien analyysia on turha odottaa.
Miten määritellään suosikki? Valinnat ovat sekalainen listaus ehdottomia klassikoita ja omiin muistoihin kytkeytyviä häröpalloja.
Jottei listaus kävisi turhan yksitoikkoiseksi, asetin itselleni muutaman reunaehdon: kultakin artistilta saa valita vain kaksi biisiä, ellei kyseessä ole esimerkiksi duetto tai fiittaus. Listalta jää siis useita paikan ansainneita kappaleita, joiden pärähtäessä soimaan kirjoittajalta pääsee kovaääninen (sisäinen) F**K YEAH! -huudahdus.
Mutta älkäämme ottako listaa turhan vakavasti. Tässä 32 hiphop-suosikkiani.
#32 50 Cent: In Da Club
Lista käynnistetään symbolisesti biisillä, joka aikanaan oli gateway drugini hiphopin maailmaan. Joitain biisejä olin jo fiilistellyt ennen In Da Clubia, mutta se sytytti rakkauteni genreä kohtaan. Niin hyvässä kuin pahassa, tätä listaa tuskin olisi ilman vuoden 2003 suurta bile-anthemia. Se on moderni klassikko, joka koukuttaa synallaan ja ikonisella “Go shorty” -hokemallaan.
Lue myös Guilty Pleasures -tunnustus Candy Shop -hitin faniudesta.
#31 Paleface: Colgate Soulmate
Aavistuksen jazzahtava ja vastustamattoman lungi rakkaudentunnustus. Lyriikoista löytyy nokkelia viittauksia mm. Gurun Jazzmatazziin, mutta yksi suosikkiheitoistani on “she was dancing like WHOA!“
#30 Madvillain: All Caps
Mahtavalla, sarjakuvamaisella musiikkivideolla varustettu isojen kirjainten tunnusbiisi rakentuu komeiden puhallin- ja kosketinsovitusten päälle.
#29 Jurassic 5: I Am Somebody
Sukellukseni hiphopiin tapahtui vuosituhannen alkuvuosina – aikaan, jolloin Music Television ja Stockmannin levyhylly olivat lähes ainoita keinoja löytää uutta kuunneltavaa. Power in Numbers oli täysi impulssiostos, mutta onneksi ennalta tuntemattoman bändin albumi viihdytti. Yksi mieleenpainuvimmista biiseistä oli voimauttava I Am Somebody.
#28 Ludacris: Stand Up
Mistä tietää, että Stand Up on vanha biisi? Sana “ass” on pitänyt sensuroida televisiota varten. Ludacrisin bileillan kuvaelman biitti oli niin tarttuva, että osaan edelleen sanat melkein kokonaan ulkomuistista. Ludan muu tuotanto ei ole vakuuttanut, mutta arvostan sitä, ettei hän tunnu ottavan itseään liian vakavasti.
#27 N*E*R*D: Lapdance
Oli aika, jolloin kaikki, mihin tuottajakaksikko The Neptunes koski, muuttui kullaksi. Pharrell Williamsin ja kavereiden N*E*R*D-projekti jäi lopulta vähän one hit wonderiksi biisillään She Wants to Move, mutta omalla kohdalla lähes punk-henkinen Lapdance iski energiallaan eniten.
Tsekkaa myös Top 10 Daft Punk -suosikkilistani, jolla Pharrell vierailee
#26 Gracias: Night Shift (DJ Kridlokk Remix)
Remixit eivät turhan usein selätä originaaleja pop-musiikissa, mutta hiphopin puolella pieni tuunaus usein nostaa biisin uudelle tasolle. Niin kävi erityisesti Graciaksen Night Shiftin kanssa. Musiikkivideo kuvastaa biisin aavemaista tunnelmaa täydellisesti, luoden hypnoottisen kokonaisuuden.
#25 Czarface: Hazmat Rap
En ole erityisemmin perehtynyt Hazmat Rapin sanoituksiin, mutta simppelit ja tummat synakuviot tekevät biitistä vastustamattoman.
#24 Eminem feat. Nate Dogg: Till I Collapse
Eminemin musiikki on kuin Christopher Nolanin Batman: jossain vaiheessa sankarin äkäisyys alkaa käydä tylsäksi. Turhan pitkästä introsta huolimatta yhteisveto rapin smootheimman äänen Nate Doggin kanssa kuitenkin kantaa loppuun asti aggressiivisella asenteellaan.
#23 Angel Haze: Chi (Need to Know)
Täytyy myöntää, ettei kovinkaan moni naispuoleinen rap-tähti ole päässyt kunnolla ihon alle. Angel Haze on yksi poikkeuksista. Vahva suositus lähtee myös energiselle Deep Sea Diverille, mutta Chissä on jotain omaleimaisen eteeristä tunnelmaa.
#22 The Sugarhill Gang: Apache (Jump On It)
Viimein päästään kunnolla klassikko-osastolle hiphopin alkuajoilta. Apache on täyslaidallinen positiivisuutta. Kappale kamppaili listalle pääsystä Grandmaster Flashin The Messagen kanssa mutta vei voiton kiitos usein biisin yhteydessä tanssittavasta lanteenketkutuskoreografiasta (jota ei valitettavasti oheisessa videossa näytetä).
#21 Will Smith: Miami
Oli aika, jolloin Will Smith hallitsi viihdemaailmaa tehtailemalla hittejä niin valkokankaalle kuin MTV:lle. Miamissa nautitaan Smithin sulavasta, sanavarastoltaan perheystävällisestä flowsta ja optimistisesta elämänasenteesta.
#20 Busta Rhymes: Pass The Courvoisier, pt. II
Konjamiinin jakamiseen kehottavassa bailausrallissa yhdistävät voimansa kaksi ei-niin-suosikkiartistiani, Busta Rhymes & P. Diddy.
Mieleenpainuvasta biisistä pitänee kiittää helposti The Neptunes -tuotannoksi tunnistettavaa biittiä ja yhtä viihdyttävimmistä musavideossa näkemistäni katutappeluista.
#19 Kanye West: Black Skinhead
Kanye oli yksi artisteista, joilta oli erittäin vaikea valita suosikkibiisejä. “Yeezuksen” diskografiasta löytyy yllättävän paljon hehkutuksen arvoista materiaalia. All Falls Down ja Gold Digger ovat vain muutamia esimerkkejä. Niiden sijaan listalle nousee kuitenkin Daft Punkin tuottama intensiivinen Black Skinhead.
#18 Prinssi Jusuf: Prinssille Morsian
Jusufille ominainen huumori, nokkelat sanaleikit, Eddie Murphy -viittaukset ja taustatrackin täyteläinen ja eloisa sovitus tekevät tästä biisistä yhden viihdyttävimmistä suomalaisista hiphop-biiseistä kautta aikojen.
#17 Prodigy (of Mobb Deep): Mac 10 Handle
Elämäniloisista tunnelmista seilataan huumehöyryiseen tarinaan väkivaltaisista kaduista, kertojana melankolisen “laiskaääninen” Prodigy ja groovaava bassokuvio.
#16 The Roots: Don’t Say Nuthin’
Ymmärtääkseni jopa bändi itse on jälkeenpäin kritisoinut kokeilua elektronisen soundin kanssa, mutta omalla kohdalla Don’t Say Nuthin‘ pysyy yhä suosikkina yleensä soulia, jazzia ja funkia yhdistelevän The Rootsin tuotannosta. Ensimmäinen viilto on tosiaan aina syvin.
#15 Ras Kass: Nature of the Threat
Ras Kassin selostama sukellus ihmiskunnan historiaan on nautinnollista kuultavaa. Faktoja väritetään sopivasti ja kirkonkellot soittavat tuomiota. Jutun juju? Kaikki on valkoisen miehen syytä.
#14 The Beatnuts: Se Acabo (It’s Over)
Latinotaustaisten gangstojen biisi oli tehosoitossa valmistuessani ammattikorkeasta. Biisi alkaa asiallisesti pornoleffaviittauksella, minkä jälkeen kuulija koukutetaan puhaltimia ja koskettimia sekoittavalla taustalla.
#13 50 Cent feat. Mobb Deep: Outta Control Remix
Mobb Deepin fiittaukset, jytisevä basso ja kohoavat synajouset todistavat uudemman kerran, että biisit voivat saavuttaa uuden levelin remiksaamalla. Miinusta tulee kömpelöstä musavideosta, jossa kenelläkään ei tunnu olevan hauskaa.
#12 Eminem feat. Dr. Dre: Guilty Conscience
Biisissä on hyvin omaperäinen konsepti: Eminem ja Dre esittävät minitarinoiden päähenkilöiden hyvää ja huonoa omaatuntoa. Vastapuolien välinen kitka yltyy ja yltyy biisin edetessä, eikä loppu ole onnellinen. Musavideota varten biisiä editoitiin albumiversiota sujuvampaan suuntaan: kosketintausta ei katkeile ja kertojaksi on rekrytty pitkän linjan näyttelijä Robert Culp.
#11 Jay-Z feat. Pharrell: Change Clothes
Jay-Z:n matka yhdeksi suosikki-rap-artisteistani on ollut pitkä ja kivinen. It’s a Hard Knock Life on edelleen rasittavaa kuultavaa, mutta muutama vuosi tuon hitin jälkeen julkaistu “musta albumi” alkoi valaa uskoa parempaan. Change Clothes on kepeä flirttailubiisi, jonka cameo-esiintymisillä kyllästetty video on tyylikäs hatunnosto George Michaelin Too Funkylle.
#10 Wu-Tang Clan: Campfire
Wu-Tang on yksi ehdottomista suosikkiyhtyeistäni. Wun kulta-aikojen jälkeen tuotettu albumi 8 Diagrams ei tosin ollut erityisen säväyttävä – avausbiisiä lukuun ottamatta.
Campfiressa tiivistyvät yhteen kaikki hiphop-kollektiivin tunnusmerkit: RZA:n tyylikäs soul-sampleilla pelaaminen ja kung fu -leffasta nyysityt dialogipätkät. Etenkin Method Manin säkeistö on rautaa ja heitto “I don’t eat berries but eat a berry like Halle though” yltää korkealle sijalle kaikkien aikojen suosikkilyriikoideni listalla.
#9 Beastie Boys: Sabotage
Myös Beastie Boysin tuotannosta olisi ollut varaa valita, ja teknisesti Sabotage on ehkä ennemmin punkia kuin hiphopia. Ikoninen musiikkivideo ja (r)äkäinen ulosanti saavat riittää syyksi soveltaa sääntöjä.
#8 Warren G feat. Nate Dogg: Regulate
Jos pitäisi valita kuunneltavaksi vain yksi hiphopin alalaji, olisi se varmasti G-Funk. Regulate on yksi genren komeimmista tyylillisistä ristiriidoista: niin yacht rock -sample kuin Warrenin ja Naten äänet ovat sulavaakin sulavampia, vaikka aiheena on jengisodista selviytyminen. Kuulin Warren G:stä ensi kertaa nähdessäni norjalaisen oopperalaulajan kanssa purkitetun Prince Igorin, klassista ja hiphopia yhdistävään projektiin liittyvän videon.
#7 Ruger Hauer: Iso Paha Susi
Ruger Hauerin albumi Erectus on täynnä kiehtovia äänimaailmoita, mutta ahkerimmin tulee yhä soitettua Isoa Pahaa Sutta, jonka riuskat rummut ja hapokkaat riimit huokuvat uhmakasta asennetta. Ruger on ehdottomasti Suomen parasta hiphopia.
#6 Dr. Dre: The Next Episode
Dr. Dre oli yksi hiphopin valtavirtaan nousun kantavia voimia. Vuosituhannen vaihteessa julkaistu The Next Episode tuntuu tietyn aikakauden joutsenlaululta, jonka myötä annetaan tilaa uuden aallon hiphop-artisteille.
#5 Kanye West: Jesus Walks
Dramaattisella äänimaailmalla maustetussa Jesus Walksissa kritisoidaan mediaa ja haetaan uskonnollista heräämistä. Vakava delivery on edelleen katu-uskottava, vaikka Kanyen julkisuuskuvasta voikin nyttemmin olla montaa mieltä.
#4 Dr. Dre feat. Snoop Doggy Dogg: Nuthin’ But a ‘G’ Thang
Klassikoiden klassikko jytää vuodesta vuoteen. En halua käyttää termiä “ikoninen” liikaa, mutta G Thangin synamelodia on ehdottoman ikoninen pala hiphopin historiaa.
#3 Jay-Z & Kanye West: Niggas in Paris
Jay-Z:n ja Kanyen yhteisalbumilta poimittu Niggas in Paris on eittämättä yksi viime vuosien parhaista hiphop-biiseistä (vaikka Kanye kuulostaakin aika ajoin hirnuvalta aasilta).
Synakuvio pistää liikkeelle, kumeat rumpubreikit pudottavat lattialle ja adrenaliini virtaa. Ollaan ihan gorilloina. Videota ei suositella epileptikoille, mutta ollakseen ytimeltään pelkkä live-taltiointi siinä kikkaillaan oivallisesti valoilla ja kaleidoskooppimaisilla efekteillä.
#2 Wu-Tang Clan: Shame On a Nigga
30 biisin luettelemisen jälkeen hehkuttava sanavarasto alkaa käydä vähiin. Wu-Tangin tykittäessä sanoja ei kuitenkaan tarvita. Biisi ylsi pari vuotta sitten myös kaikkien aikojen suosikkibiisieni listalle.
#1 NWA: Straight Outta Compton
NWA:n tuotanto ei muuten ole lähellä sydäntä, mutta katujen vaarallisuutta henkivä Straight Outta Compton on täyttä timanttia. Intensiivinen biitti ja etenkin *Crazy motherfucker named* Ice Cuben avaus puskevat päälle paineistavan uhmakkaasti. Listan kärkisija on ehdottoman ansaittu.
How could hiphop be dead if Wu-Tang is forever?
Saatoit huomata niinkin nimekkäiden kuin esimerkiksi Run D.M.C:n, Biggien ja Tupacin loistavan poissaolollaan listalta. Heillä ja monilla on paljon kovaa materiaalia, mutta nyt mentiin oman maun mukaan. Kaikki ehdotukset uusien suosikkien löytämiseksi ovat tervetulleita, joten heitä kommenttia!
1 comment