Road House on kulttimaineessa oleva toimintaleffa
Road House (1989) on täynnä joukkotappeluita, nautinnollisen yksitasoisia pahiksia ja paljasta pintaa – kaikkea, mitä hyvältä toimintaleffalta voi toivoa.
Päivitys 2021: yllä näet uuden version arvostelusta. Alkuperäisen videon löydät artikkelin lopusta.
Road Housen synopsis
Patrick Swayze esittää Daltonia, alansa huipulla olevaa cooleria eli portsareiden esimiestä, joka palkataan pistämään syöksykierteessä oleva räkälä uuteen uskoon.
Elämä takapajulassa ei jää tylsäksi, sillä luvassa on muutakin toimintaa kuin pelkkää yritysvalmennusta.
Ökyrikas pahis Brad Wesley kätyreineen terrorisoi muita bisnesmiehiä, eikä Daltonillakaan kestä pitkään joutua vihollislistalle. Jännitteet kasvavat, ja luvassa on verenhurmeisia yhteenottoja toisensa perään.
Kaiken machoilun keskellä Swayze tuo hahmoonsa yllättävän paljon inhimillisyyttä – suoranainen ihme ottaen huomioon, miten täydellisenä ihmisenä Dalton on kuvattu. Kaveri kun sattuu olemaan sivistynyt filosofi, joka harrastaa taijia ja osaa ommella omat tikkinsä.
Hän on niin lahjomattoman hyvä jätkä, että aloittaessaan uudessa duunissa hänen tärkein sääntönsä on ”Be nice”.
Mikään perusvässykkä Dalton ei kuitenkaan ole. Hän on todella taitava budo-taistelija; todellinen tappokone, jonka signature move on kaulan repiminen auki paljain käsin.
Kaupunki on täynnä huikeita hahmoja ja jokaisella on jotain nasevaa sanottavaa. Pahiksia vastustamaan saapuu myös Daltonin mentori, legendaarinen Wade Garrett, jota esittää Sam Elliott.
Nyrkkitappeluiden keskellä Dalton lähentyy myös kaupungin lääkärin Elizabethin (Kelly Lynch) kanssa. Yksi elokuvan ikonisista hetkistä on seksikohtaus, joka alkaa tanssimalla Otis Reddingin kappaleen These Arms of Mine tahtiin. Ilmeisesti 50-60-luvun slovareiden tahtiin lempiminen oli Dirty Dancingistä tutun Swayzen “juttu”.
Michael Kamenin score on kuin hiilikopio aiemmista Die Hard– ja Tappava ase -leffoista, mutta musiikillisesti parasta antia ovat Jeff Healeyn rock-esitykset Daltonin kapakassa.
Road House on nopeasti noussut yhdeksi suosikkitoimintaleffoistani. Sen parasta antia ovat näyttävät räjähdykset ja etenkin nyrkkitappelut. Kamppailut on koreografioitu ja kuvattu tyylillä, ja näyttelijät hoitavat ainakin suurimman osan stunteista itse.
Siitä syystä Road Housesta on nopeasti tullut yksi suosikkitoimintaleffoistani. Suosittelen kasarileffojen ystäville.
Yllä oleva video on laajennettu versio alkuperäisestä, joka julkaistiin vuonna 2017. Katso originaali alla. Muistathan myös tilata YouTube-kanavani!
3 comments