Arvostelussa Red Sonja (1985) – katso video!

Red Sonja ei ole niin huono kuin väitetään

Näin modernien Tähtien Sotien ja Wonder Womanin aikana naispuoleiset sankarit mainstream-toimintaleffojen päähenkilöinä ovat arkipäivää, mutta 80-luvulla moinen oli harvinaista. Yksi näistä poikkeuksista on Red Sonja.

Punapäisen Sonjan (Brigitte Nielsen) perhe tapetaan, mutta hän saa jumalattarelta mahtavat soturin taidot voidakseen kostaa kokemansa vääryydet.

Matkalla kukistamaan pahaa kuningatar Gedreniä hän tapaa muun muassa Arnold Schwarzeneggerin, jonka päätehtävä elokuvassa on silloin tällöin ilmestyä heiluttamaan miekkaansa ja flirttailemaan tökerösti Sonjan kanssa.

Schwarzenegger suostui cameo-rooliin tehdäkseen palveluksen tuottaja Dino De Laurentiis’lle. Lyhyt esiintyminen venyi kuitenkin useammaksi kuvausviikoksi, minkä lisäksi Arnoldin roolia kasvatettiin erilaisten kamerakikkailuiden avulla toiseksi päätähdeksi. Tästä närkästyneenä Arnold purki 10-vuotisen filmisopimuksen Dinon kanssa.

Katso myös The Running Man -arvostelu ja lue Total Recall -kirja-arvostelu

Miksei Conan Barbaari esiinny Red Sonjassa?

Sonjan hahmo on peräisin Conan Barbaarin ympärille rakennetusta universumista, joten miksei Arnold esiintynyt elokuvassa Conan Barbaarina? Syynä on yksinkertaisesti se, ettei tuotantoyhtiöllä ollut oikeutta käyttää hahmon nimeä.

Niinpä Arnold kulkee Red Sonjassa nimellä Kalidor. Fanit ovat kehittäneet nimenvaihdokselle epävirallisen selityksen, jonka mukaan Kalidor on Conanin käyttämä alias – aivan kuin monissa myyttisissä tarinoissa, kuten Gandalf aka Mithrandir Taru Sormusten Herrasta -saagassa.

Arnold on sittemmin kommentoinut Red Sonjan olevan huonoimpia leffojaan. Jos hänen lapsensa pomppivat silmille, isi pakotti heidät katsomaan leffan monta kertaa putkeen.

Red Sonja on muutenkin huonon leffan maineessa, ja heikkoja lenkkejä kyllä riittää.

Suurin osa näyttelijäsuorituksista on puisia tai camp-henkisiä. Sonjan seuraan lyöttäytyvän nuoren prinssin hahmo on superärsyttävä kakara. Scoresta vastaa Ennio Morricone, mutta tuntuu, että hänet on palkattu tuottamaan materiaalia vain puolen tunnin verran, sillä samat teemat toistuvat koko ajan. Tehosteet ja leikkaus jättävät myös paikoin toivomisen varaa.

Muuten elokuva on itse asiassa yllättävän hyvä.

Miekkailukohtaukset toimivat ja näyttelijät hoitavan suuren osan stunteista itse. Leffa läpäisee Bechdelin testin. Sonja kuvataan hyvin itsenäisenä ja vahvana naisena, eikä pelkkänä seksiobjektina tai käyttämässä naisellisia avujaan saadakseen, mitä haluaa – jos puikoissa olisi ollut Michael Bay, Sonjaa olisi takuulla kuvattu toisenlaisista kuvakulmista.

Red Sonja ei ole niin surkea kuin väitetään, mutta se on melko mitäänsanomaton.

Olisikin mielenkiintoista nähdä hahmo laadukkaassa rebootissa. Joitain vuosia sitten sainkin innostua kuullessani Robert Rodriguesin suunnittelevan uutta tulkintaa. Valitettavasti tuo projekti jäi toteutumatta – eeppisestä konseptijulisteesta huolimatta.

Viimeksi Kasarikesän varrella: Top 10 tv-tunnaria 80-luvulta

Red Sonjan toisen tulemisen konseptijuliste nosti odotukset korkealle.

Posted by hurraakerkko

2 comments

[…] Viimeksi Kasarikesän varrella: Arvostelussa Red Sonja (1985) […]

[…] ryöpyttänyt Isoa Arskaa (suosittelen mm. Red Sonja -arvostelua… tai mieluummin tietysti omaani), mutta kyllä Sylvester Stallonekin on saanut osansa. ’Law’-sanan ääntämyksen […]

Vastaa