Olen ollut jättimäinen Michael Jackson -fani siitä lähtien, kun näin Popin kuninkaan livenä Helsingissä. Voisin hehkuttaa Jacksonin musiikkia, lavakarismaa ja tanssiliikkeitä hamaan tappiin saakka.
Tavaramerkiksi muodostuneita muuveja ei kuitenkaan nähdä pahamaineisella Torture-musiikkivideolla.
Lue myös Top 10 vähemmän tunnettua Michael Jackson -biisiä
Kun Michael oli kahden ensimmäisen soololevynsä myötä huikeassa nosteessa, vanhat bändikaverit eli veljet halusivat osingoille.
The Jacksons palasi studioon purkittamaan uuden albumin. J. Randy Taraborellin Michael-elämäkerran mukaan Michael ei ollut halukas laittamaan soolouransa tauolle, mutta kilttinä poikana taipui suvun painostukseen.
Victory purkitettiin siiloissa – periaatteessa pitkäsoitto on kokoelma soolobiisejä. Michael ei nimittäin ollut ainoa vastarannan kiiski.
Veljessarjan välit olivat pahasti tulehtuneet. Tämä heijastuu myös Torture-sinkun musiikkivideossa ikimuistoisella tavalla.
Jermainea ei näy missään, sillä hän ei suostunut osallistumaan kuvauksiin. Poissa on myös Michael.
Biisin lead-solistien puuttuminen on jo itsessään merkittävä epäkohta, mutta naurettavinta on lopussa nähtävä ryhmäposeeraus, jossa Michaelin tilalla seisoo Madame Tussaudilta vuokrattu vahanukke. Miksi tällainen tilanne oli pakko lavataa – eikö välirikkoa olisi voinut peitellä esimerkiksi niin, ettei videolla esiinny yhtäkään Jacksonia?
Tito ja muut veljet pyrkivät paikkaamaan bändin johtohahmoja vääntelehtimällä kameran edessä hurjalla vimmalla, mutta kun on pari kertaa nähnyt kolmikon kyykkäämässä yhtä aikaa Torture-sanan kohdalla, katsojan mielenkiinto laskee nopeasti.
Harmi sinänsä. Torture, joka on Jackien kynäilemä biisi, on itse asiassa todella iskevä melodia ja sanoitukset ovat hyvin lyyriset. Kriitikot eivät Victory-albumista innostuneet, mutta eräs arvostelu totesi Jackien olevan veljistä ainoa, jonka tuotanto nousee keskitason yläpuolelle.
Musiikkivideo, jonka tuotantoprosessi kuulemma kuvasti biisin nimeä täydellisesti, on täynnä 80-luvulle ominaista unenomaista fantasiakuvastoa, mutta niin moni muu on onnistunut vastaavissa trippailuissa huomattavasti paremmin. Esimerkkejä ovat Bonnie Tylerin Total Eclipse of the Heart, Laura Braniganin Self Control ja Phil Collinsin In the Air Tonight.
Pieni hatunnosto lopussa nähtävälle stop motion -animaatiolle. Sekin tosin saa vain kaihoisasti muistelemaan Jacksonin veljesten muodostaman bändin niin kaukaiselta tuntuvaa kulta-aikaa.
Viimeksi Kasarikesän varrella: Arvostelussa Red Sonja (1985)
2 comments