Lifeforce on äärimmäisen viihdyttävä scifi-sekoilu
Vuonna 1982 julkaistu Lifeforce on Cannon-tuotantoyhtiön käsialaa. Yhtiö tunnettiin halpistuotannoista, mutta Lifeforcesta paistaa läpi iso budjetti: kuvauspaikkoja ja näyttelijöitä riittää, ja tehosteet ovat kovaa luokkaa.
Tekijöinä onkin todellinen all-star-joukkue: mukana on kauhuohjaaja Tobe Hooper, Alienin käsikirjoittaja Dan O’Bannon, Star Warsin parissa työskennellyt efektivelho John Dykstra, ja musiikista vastaa Henry Mancini.
Juonta on vaikea tiivistää. Elokuva käynnistyy Avaruusseikkailu 2001 -tyylisenä mysteerinä, jatkaa sexploitaationa ja eskaloituu Dawn of the Dead -tyyliseksi zombimässäilyksi.
Astronautit bongaavat komeetan vanavedessä matkaavan avaruusaluksen, jonka sisällä on kolme humanoidia ja nippu outoja hirviöitä. Humanoidit pääsevät vapaaksi ja alkavat imeä kaikilta vastaantulijoilta elinvoimaa.
Ikimuistoisen elokuvasta tekee sen hätkähdyttävä pahis, joka kulkee lempinimellä Space Girl. Mathilda May esiintyy nimittäin suuren osan elokuvasta täysin alasti, eikä alastomuutta turhia peitellä.
Ymmärrettävästi monikaan näyttelijä ei moisesta innostunut, mutta Mathilda hoitaa roolinsa tyylillä. Hän esiintyy aavemaisen kylmästi – juuri niin, ettei alastomuus haittaa alienia lainkaan – mikä auttaa myymään mielikuvaa tasokkaammasta tuotannosta, ei pelkästä pervoilusta.
Space Girliä jahtaamaan lähtevät hänet avaruudesta löytänyt Carlsen ja tämän kollega Caine. Matkan varrella nähdään body snatchingiä, hypnotisointia ja Patrick Stewart.
Kun sankarit viimein yhyttävät pahikset, Lontoo on suistunut maailmanlopun tunnelmiin, kun väestö on muutettu zombeja muistuttaviksi avaruusvampyyreiksi.
Lifeforce on kaikessa älyttömyydessään äärimmäisen viihdyttävä tieteiselokuva – kannattaa tsekata!
Katso myös arvostelu kyberpunk-kulttileffasta Videodrome ja lue, mitä uudessa Blade Runnerissa tapahtuu.