Arvostelussa kauhuelokuvat Hellraiser ja neljäs Elm Street
Halloween on täydellinen ajankohta pienelle päiväretkelle helvetin syövereihin. Tarjolla on kaksi kulttimaineessa olevaa kauhuleffaa: Clive Barkerin Hellraiser ja Renny Harlinin Painajainen Elm Streetillä 4: Unien valtias.
Molempien elokuvasarjojen pahikset ovat kiehtoneet minua jo lapsuudesta asti. Pinhead ja etenkin Freddy Krueger näyttäytyivät videovuokraamoissa groteskeina mysteereinä, ja molempien ympärille onkin kasvanut useamman elokuvan kattavat mytologiansa.
Neljäs Elm Street on hyvin erilainen kuin edeltäjänsä. Freddyn esittäjä Robert Englund nousee ensi kertaa elokuvan päätähdeksi ja dramaattisen tunnelman sijaan herkutellaan yhä enemmän mustalla huumorilla ja tappojen mielikuvituksellisuudella.
Unien valtias ei yllä Elm Streetin luojan Wes Cravenin ohjaustöiden tasolle, mutta on sarjan onnistuneimpia osia. Kuvaus ja tehosteet ovat paikoin erittäin vaikuttavia ja mukana on myös yksi sarjan – tässä välissä anteeksi nyrjähtäneestä mielenlaadustani – komeimmista tapoista. Katso video:
Hellraiser kärsii pienestä budjetista, mutta se ei jää pelkäksi b-luokan body horroriksi. Se on ytimeltään rakkaustarina, jonka tunnelma vetää sisäänsä.
Parasta antia ovat kenobiiteiksi kutsutut sadomasokistiset demonit. Raaoista tavoistaan huolimatta heitä on vaikea kutsua elokuvan pahiksiksi. Todellinen pahis on kenobiittien kynsistä karannut Frank ja tämän viettelemä Julia. Katso video: