Top 10 elokuvastudioiden tunnukset

Tuotantoyhtiöiden logot ovat nekin elokuvallisia elämyksiä.

Elokuvatuotantoyhtiöiden upeimmat introt

Pixaria ja muutamaa muuta lukuun ottamatta elokuvastudiot saavat harvoin kiitosta. Etenkin suuret Hollywood-studiot nähdään usein vain laskelmoivina, rahanahneina diktatuureina, jotka rajoittavat itse tuotantotiimin visiota.

Keskitytään syytösten sijaan kuitenkin kehuihin hyvin spesifistä aiheesta: studioiden logojen designista.

Yhtiön tunnus on vain pieni osa täyspitkää elokuvaa, mutta voi virittää tunnelmaan. Nörtin sydän hypähtää edelleen, kun Star Wars -leffan alussa ruutuun ilmestyy Lucasfilmin logo.

Tässä siis muutama elokuvastudiologosuosikkini.

#10 Touchstone (198-90-luku)

Verrattuna muihin listalla oleviin tunnareihin, Touchstone hieman alihyödyntää saatavilla olevan tilan sijoittamalla logonsa kokomustan ruudun alalaitaan. Salamaa muistuttava logo ilmestyy kuitenkin ruutuun syntikan säestämänä. Soitinvalinta itsessään ei toki listalle Touchstonea nosta, mutta melodiassa on tiettyä toiveikkuutta ja taikaa sekä voimauttava loppusoundi.

Sivumennen sanoen olen joskus pohdiskellut, mistä yhtiön nimi tulee. Pienen tutkimustyön jälkeen selvisi, että Touchstone tarkoittaa mittaa, johon verrataan, eli benchmarkia. Yhtiö siis nostaa omat tuotantonsa esimerkiksi muille. Nimen takana on samaa ajattelua, kuin erittäin tärkeää tarkoittavassa Paramountissa (esimerkiksi ”it’s paramount that you see this motion picture.”)

#9 Shaw Brothers

Listan ainoan ei-Hollywood-esimerkin tyyli on verrattain simppeli, mutta sitäkin ylväämpi. Mahtipontinen fanfaari saattelee ruutuun Warner Brothers -tyylisen logon ja maininnan yhtiön ”omasta kuvaformaatista” Shaw Scopesta.

#8 New Line Cinema (elokuvassa Mortal Kombat)

New Linen logon clip art -tyyli ei säväytä, mutta se pääsee listalle tietyn esiintymisen takia. Lentäviä filminauhoja kuvaava animaatio yhdistettynä hyvin erityiseen biisiin – Mortal Kombatin tunnariin – teki aikanaan vaikutuksen pieneen fanipoikaan.

#7 Metro Goldwyn Mayer (70-80-luku)

MGM:n karjuva leijona on yksi ikonisimpia studiotunnuksia kautta aikojen, ja on säilyttänyt muotonsa vuosien halki.

Miinuksia ropisee siitä, miten ilmiselvästi ruudussa näkyvä leijona vain avaa suutaan, eikä oikeasti karju. Uudemmissa iteraatioissa nähtävä yhdistelmä aiheuttaa silti vaaran tuntua, toisin kuin MGM:n alkuvuosien leijona, joka vain pälyilee tylsistyneenä ympärilleen.

#6 Paramount (80-luvun loppu)

Olin muistavinani, että uudemmissa Paramount-tuotannoissa nähdään tähdet liukumassa vesistön pintaa hipoen kohti auringonnousun värjäämän taivaan taustoittamaa vuorta. 100-vuotisversio alkaa kyllä liu’ulla, mutta aiemmin nähty vehreä suisto on nyt huomattavasti karumpi ja ympäristö muistuttaa Himalajaa. Digitaalisen aikakauden myötä tunnus on myös turhankin terävä – kuvasto näyttää kivemmalta vanhan koulun film grainin kansssa.

Niinpä nostamme ennemmin hattua esimerkiksi vuoden 1987 versiolle, jossa miljöö tuntuu kotoisammalta, ei kaukaiselta. Tyylikkäänä nyanssina tähdet liukuvat alanurkasta kohti vuorta kameran liikkeen mukana – joissain tylsemmissä versioissa ne ilmestyvät 2D-efektinä vuoren sivusta.

’87-version melodia on tosin turhan liisterinen.

#5 Disney

Disney-linna on vuosien saatossa kasvanut ylväämmäksi ja ylväämmäksi. Yksinkertainen siluetti tummalla taustalla on vaihtunut tunnelmallisesti valaistuun 3D-malliin, jonka ympärillä nähdään vesistöä, junarata ja ilotulitteita. Tron: Legacyä varten ulkoasu päivitettiin elokuvan tyyliin sopivan scifi-henkiseksi.

#4 Cannon…

…ja Carolco

Cannon ja Carolco jakavat sijoituksensa yhteneväisen graafisen tyylinsä johdosta. Cannonin huippuvuosien logo heijastelee aikansa kasarisoundeja. Erityisesti nautin logon hajoamisesta ja syöksymisestä kerros kerrokselta kohti katsojaa. Carolcon pyöreä logo taas piirtyy ruutuun hitaasti, ehkä vähän samanlaisen synamelodian kanssa kuin Touchstone.

Lue myös Guilty Pleasures -artikkeli Masters of the Universe

#3 United Artists (80-luvun alku)

Monet studiot ovat päivittäneet tunnuksiaan vuosien varrella, mutta muutokset ovat olleet pääosin kosmeettisia: Paramountilla on vuorensa, Universalilla maapallonsa. James Bond -fanit ovat kuitenkin huomanneet, miten United Artists on pistänyt pakan täysin uusiksi pariinkin otteeseen. Yksi ehdottomista studiotunnussuosikeistani onkin UA:n 80-luvulla käyttämä versio.

Ruudulle piirtyy kapea viiva dramaattisen syntetisaattorin ja harvakseltaan soitetun pianon säestyksellä. Vähitellen muoto kääntyy ja paljastuu UA-logoksi. United Artists -tekstin ilmestyessä ruutuun sinfoniaorkesteri päräyttää ilmoille melodramaattisen fanfaarin. So epic!

#2 Columbia Pictures

Antiikin irma on kuulunut Columbia-kuvastoon vuosikymmenten ajan, mutta parhaiten kolahtavat ylle linkatun 1950-60-luvun (?) sekä 80- ja 90-luvun versiot. Yllä nähtävässä versiossa on mahtava Hollywood-epookkien kulta-aikaan sopiva fontti. 80-luvun versiossa taas vetoavat saturoituneet sini-oranssi-kontrastit, jotka ovat tyylikäs siltä vanhan ja uuden välillä.

90-luvun versiossa leidi näyttää käyneen nuorennusleikkauksessa. Hän ei ehkä vaikuta yhtä ”arvokkaalta” kuin edeltäjänsä, mutta poseerausta ryyditetään juhlallisella fanfaarilla ja pieni parallax-efekti tuo hyvää lisäsäväystä.

#1 Universal Pictures

Suosikkini siirtää katsojan ulkoavaruuteen seuraamaan, miten Universal-teksti lipuu sulavasti Telluksen edustalle. Vuoden 1990 synttäriversiossa (yllä) nähdään otteita vanhoista tunnuksista ja kuullaan James Hornerin sävellys, joka on kuin suoraan Steven Spielberg -seikkailusta. Vuonna 1997 Jerry Goldsmith (alla) päivitti fanfaariin ryhtiä tuovat rummut ja vaihtoi jouset puhaltimiin, ja näemme maailman valojen syttyvän elokuvanautinnon kunniaksi.

Lue myös: Top 10 elokuvasäveltäjää

Hurraakerkko.comin Film February on käynnistynyt! Luvassa artikkeleita ja videoita muun muassa animesta, elokuvamusiikista – ja Uuno Turhapurosta.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Back to Top