Miltä kuulostaa koneen sydämenlyönti?
James Cameronin ohjaamat kaksi ensimmäistä Terminator-elokuvaa ovat toiminta- ja tieteiselokuvien moderneja klassikoita. Ne muistetaan melankolisesta tunnelmastaan, ikonisista one-linereista ja etenkin uraauurtavista erikoistehosteistaan.
Sarja tunnetaan myös Brad Fiedelin säveltämästä scoresta – joskin keskustelu pyörii yleensä yhden kappaleen ympärillä.
Siinä missä John Williamsin tai Hans Zimmerin säveltämiä ääniraitoja hehkutetaan alusta loppuun, Fiedel muistetaan yksinomaan Terminator-elokuvien tunnusmusiikista.
Lue myös: Top 10 suosikkielokuvasäveltäjääni
Terminator onkin tieteiselokuvien James Bond: sarjan tunnarin tunnistaa välittömästi, mutta muu musiikki jää yleensä huomiotta. Fiedelin scoret ovat samalla elokuvahistorian sekä tunnetuimpia että aliarvostetuimpia.
Terminator theme
Tunnusbiisiä on tulkittu sarjan edetessä useampaan otteeseen, mutta sen ydin – rytminen tu-tum-tum-tu-tum – pysyy aina mukana. Fiedelin mukaan hän pyrki tulkitsemaan koneen sydämenlyöntiä.
Kappaleen tunnetuin variaatio lienee T2:n versio, jossa kuoro laulaa osan melodiasta. Ensimmäisessä elokuvassa melodia taipuu onnistuneesti myös romanttisempaan pianoversioon Sarah Connorin ja Kyle Reesen tutustuessa toisiinsa.
Kumpaakin tulkintaa haittaa kuitenkin se, miten valitettavan selkeästi ne tunnistaa syntetisaattoreilla tuotetuiksi. Vaikka elokuva käsittelee mekaanisia ihmisiä, kuulija kaipaa välillä orgaanisempaa soundia.
Suosikkitulkintani onkin se aito ja alkuperäinen.
Fiedelin luovana haasteena ensimmäisen elokuvan scorea tuottaessa oli mahdollisuus käyttää vain muutamaa ääniraitaa kerrallaan. Tunnarissa synaelementit yhdistyvät kuitenkin rikkaaksi äänimaailmaksi, joka hiipii pahenteisestä melankoliseen ja siitä intensiiviseen.
Toinen lemppari ensimmäisen osan soundtrackiltä on vauhdikas melodia, joka ryydittää sankarikaksikon pakoa poliisiasemalta. Soundtrackillä mukana kuullaan viitteitä Terminator-tunnarista, mutta ohjaaja halusi painottaa, ettei kyseessä ole toiveikas vaan epätoivoinen hetki, joten elokuvassa kuullaan minimalistisempi versio.
Maailmanlopun tunnelma
Ei toisaalta ole ihme, että T2 tuo mieleen sen kuorovetoisen tunnarin. Score koostuu nimittäin enimmäkseen äänitehosteista ja perkussioista. Harvat melodiset osuudet ovat pääosin yhden tahdin mittaisia.
Tuloksena on paineistava, teollinen (ja vaikeasti hyräiltävä) soundi, joka korostaa tapahtumia aivan eri tavalla kuin Williamsin sävellystyöt. T2:n score tuntuu ”tapahtuvan” diegeettisesti elokuvan maailman sisällä.
Yksittäisten äänitehosteiden yhdisteleminen on itse asiassa hyvin harvinaista, jopa nerokasta.
Cameronin elokuvissa kuullaan toki muutakin musiikkia kuin vain Fiedelin tuotantoa. T2 muistetaan myös Guns’n’Rosesin esittämästä rock-revittelystä You Could Be Mine.
Et kuitenkaan välttämättä muistanut, millaista populaarimusiikkia kuullaan ensimmäisessä elokuvassa. Yksi kohokohdista on yöklubi Tech Noirissa kuultava Burnin’ in the Third Degree, esittäjänä Tahnee Cain & Tryanglz.
Tämän vuoden Film February lähestyy loppuaan. Katso arvostelu vähemmän tunnetusta scifi-elokuvasta Toward the Terra ja lue arkiston aarteet Top 10 kuolemaa Die Hardissa sekä Anakronistinen musiikki Tarantino-elokuvissa. Seuraavaksi luvassa Kuukauden Digilluusio.