TOP 10 The Rasmus -biisiä

Nämä ovat suosikkibiisini The Rasmukselta.

Adrenaliini virtaa, kun The Rasmuksen hitit soivat

Taannoinen listaus Linkin Park -suosikeistani innosti jatkamaan luurankojen koluamista – seuraavaksi on vuorossa valikoima kotimaisen the Rasmuksen tuotannon timantteja.

Lienee riskaabelia tunnustautua Rasmus-faniksi, mutta yhtyeen musiikilla on ollut merkittävä rooli elämässäni. Bändi nousi maineeseen samoihin aikoihin, kun aloin kiinnostua omien biisien säveltämisestä, ja siitä tulikin yksi suurimmista tyylillisistä esikuvistani.

Katso video: Kerkon Virallinen Kesäbiisi 2018

Mutta mitkä ovatkaan lempparini yhtyeen tuotannosta? Otetaan selvää!

#10 Supernova (albumilta Dark Matters, 2017)

Levy Dark Matters on muuten melko mitäänsanomaton, mutta bonusbiisi on soundiltaan rikas ja ”ilmava”. Taustalla kuullaan industrial-henkisiä perkussioita ja lauluosuuksissa kikkaillaan tyylikkäillä filttereillä. 

#9 Last Generation (albumilta Hide from the Sun, 2005)

Tämä albumi on vuosien varrella noussut suosikikseni yhtyeen tuotannosta. Äänimaailma on rosoinen ja melodiat kaikkea muuta kuin tasapaksuja. Biisien aiheet ja soundit alkoivat olla synkempiä jo edellisellä levyllä, mutta nyt balanssi melankolisten teemojen ja adrenaliinia virtaavien melodioiden kanssa on parhaimmillaan.

Last Generation on varsinainen vuoristorata. Se räjäyttää heti ensisekunneilla korville massiivisen kitarariffin ja kertsi on kuin stadion-rock-anthemista repäisty. Se on versio 2.0. edellisellä albumilla kuultavasta Time To Burnistä.

Totesin aiemmassa kirjoituksessa, ettei Linkin Park kunnostaudu vertauskuvien saralla. The Rasmus on toista maata – metaforia viljellään jopa epämääräisyyteen saakka. Last Generation onkin yksi monista The Rasmuksen biiseistä, jonka merkitys jää arvoitukseksi. 

Lue myös: Top 10 Linkin Park -suosikkiani

#8 Bullet (albumilta Into, 2001)

The Rasmuksen fanittaminen on tuskin edelleenkään täysin kosher, mutta kyseenalaista se oli varsinkin yläasteella; moista teinityttöjen huudatusmusaa. 

Suhtautumiseni bändiä kohtaan muuttui kuitenkin nähdessäni heidät livenä vuoden 2002 abiristeilyllä. Ihastuin Bulletin ja muiden rallien estottomaan energiaan. F-F-F-Fallingin soittaminen pianolla on edelleen nautinnollinen haaste – se on sointukuvioiltaan salakavalan monimutkainen.

Bullet on huomattavasti Into-albumin suurinta hittiä suoraviivaisempi revittely, malliesimerkki yhtyeelle tyypillisestä melodisesta tykityksestä. Sijoitus jääneekin näin matalalle siksi, että energia kanavoituu luovemmin monissa muissa kappaleissa.  

#7 You Got It Wrong (albumilta Black Roses, 2008)

Mielenkiinto yhtyeen tekemisiä kohtaan alkoi hiipua Black Rosesin kohdalla. Albumi oli turhan pliisu ja maneerit kuluneet.

You Got It Wrong kuitenkin muistuttaa yhtyeen energisemmistä päivistä. Kertosäkeessä korvataan varsin nokkelasti voimasana kitararämistelyllä. Loppupuolella kuullaan myös yksi tuotannon parhaista kitarasooloista.

#6 Funeral Song (the Resurrection) albumilta Dead Letters, 2003

Intron kitarasoundi särähtää edelleen korvaan tylsänä renkutuksena, mutta muuten poikkeuksellisen melankolinen tunnelma iskee, etenkin sotilasmarssirummut ja hitaasti mukaan hiipivä särökitara. Biisin esitys Ankkarockissa jäi vahvasti mieleen, kun basisti Eero lauloi falsetilla biisin jousiosuudet. 

Bonus: Bittersweet (Apocalyptica feat. Lauri Ylönen & Ville Valo, 2004)

2000-luvun alkupuolella kelpasi fanittaa suomalaista musiikkia. Olin saada hepulin kuullessani suuresti fanittamani Apocalyptican kutsuneen kahden vielä suuremmin fanittamani rock-yhtyeen vokalistit esiintymään selloin säestetyllä balladilla.

Valitettavasti Bittersweet jää kauas kaikkien kolmen tekijän tuotantojen kärkikastista. HIM:in Ville Valon ja Laurin äänet eivät sovi yhteen – Valo laulaa tunnelmallisen matalalta, minkä rinnalla Ylönen kuulostaa rääkyvän epävireisesti. 

#5 Keep Your Heart Broken (albumilta Hide from the Sun)

Biisissä vetoaa eniten sen instrumentaaliosuuksien kitaramelodia. ”Keep your heart broken” on myös kiehtovan kieroutunut pyyntö. Yksi bändin vaietuista voimavaroista on rumpali Aki, jonka taidot pääsevät vahvasti esiin Hide From the Sunilla – mutta kenties tällä biisillä olisi pärjätty hieman vähemmillä lautaseniskuilla.

#4 Heart of Misery (albumilta Hide from the Sun)

Heart of Misery on the Rasmuksen tuotannolle kuin Venom Hämähäkkimiehelle: monella tavalla sama olemus, mutta silti aggressiivinen peilikuva värikkäästä optimismista. Kova rumpubiitti puskee Laurin sylkemään hapokkaita lyriikoita todella negatiivisista tunteista; millään ei tunnu olevan merkitystä.

#3 Guilty (albumilta Dead Letters)

Kappale noudattaa hyvin samanlaista kaavaa kuin Bullet, mutta on huomattavasti ammattimaisemmin tuotettu.

Kenties juuri ”arkkityyppisyyden” takia on vaikea tarkentaa, miksi Guilty nousee listalla näin korkealle, mutta siinä on jälleen niin mukaansatempaavaa draivia. Pienenä miinuksena biisin musiikkivideo on liian tummanpuhuva – ihan kuin pojista olisi yritetty väen vängällä stailata goottirokkareita. Laurin sulkafetississä oli jo riittävästi siedettävää.

#2 No Fear (albumilta Hide from the Sun)

No Fear on niin uskomattoman dynaaminen, että olin vähällä sijoittaa sen listan ykköseksi. Syntikkasoundi on persoonallinen, kitarariffi iskevä ja sanoitukset kohtalokkaat. You Got It Wrongissakin kuultavat kitara- ja rumpuiskut ovat huomattavasti merkittävämässä roolissa kohottamassa draamaa. 

Vaikka biisi on the Rasmuksen vastine HIM:in Join Me In Deathille, se ei todellakaan jää pelkäksi pastissiksi. Kertosäe on massiivinen anthem – pelkkää kohokohtaa jo ennen viimeisen kierroksen modulaatiota.

#1 Still Standing (albumilta Dead Letters)

Ympyrä sulkeutuu: ykkösenä on rakenteeltaan ja tunnelmaltaan hyvin samankaltainen kappale kuin kymmenneksi sijoittuva Supernova

Dead Letters -albumin hypeä ei voinut välttää, kun In the Shadows soi kaikkialla. Sen tarttuvuus sai kiinnostumaan, aloitusraita First Time of My Life pakotti ostoksille ja Funeral Song yllätti melankoliallaan. 

Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin elinvoimainen Still Standing, joka nousee slovarista voimanjulistukseksi. Kertsissä kuullaan hauskoja nyansseja, kuten rumpufillit jokaisen värssyn jälkeen. Propsit myös viittauksesta revontuliin – mutta taaskaan ei saa selvää, mistä biisissä on oikeasti kyse.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Back to Top