Arvostelussa body horrorin klassikko – hyvää hurraaweeniä!
Englantilainen Hellraiser vuodelta 1987 on body horrorin klassikko. Clive Barkerin käsikirjoittama ja ohjaama elokuva tunnetaan erityisesti kenobiiteiksi kutsuttujen demonien hätkähdyttävästä johtajasta Pinheadistä.
Se on kuitenkin paljon muutakin kuin groteskilla kuvastolla herkutteleva kauhuelokuva. Ytimeltään se on rakkauselokuva.
Larryn (Andrew Robinson) ja Julian (Clare Higgins) avioliitto rakoilee. Larry yrittää liennytellä kireää ilmapiiriä parhaansa mukaan, mutta Julia ei voi olla muistelematta kiihkeää salasuhdetta miehensä veljen Frankin (Sean Chapman) kanssa.
Frankin epäillään karanneen velkojiaan, mutta totuus on jotain aivan muuta. Hän ilmestyy Julialle verisenä ja heikkona paettuaan kenobiittien kidutukselta Helvetistä.
Saadakseen voimansa takaisin ja paetakseen demoneja lopullisesti hänen on saatava ihmisuhreja, joten hän taivuttelee rakastajansa murhaamaan puolestaan. Vaikka leffa on täynnä verta ja suolenpätkiä, hyytävimpiä kohtauksia ovat ne, joissa Julian nähdään ensin kauhistuvan, sitten nauttivan tappamisesta.
Frank on joutunut kidutettavaksi käytettyään Lament Configurationiksi tai Marchandin laatikoksi kutsuttua puzzle boxia avatakseen eri ulottuvuuksien väliset portit. Laite kulkeutuu Larryn tyttären Kirstyn (Ashley Laurence) käsiin, ja tämä johdattaa kenobiitit Frankin jäljille.
Elokuvan loppuhuipennus onkin viihdyttävää kissa ja hiiri -leikkiä, kun Kirsty yrittää jallittaa kahta pahisjoukkoa – Frankia ja Juliaa sekä kenobiittejä.
Itseään suuremman elokuvan illuusio
Hellraiserin maskeeraus ja mekaaniset tehosteet ovat paikoin vaikuttavia, mutta vaatimaton budjetti paistaa valitettavan usein läpi. Silti elokuvan tunnelma vangitsee, osin varmasti Christopher Youngin scoren ansiosta.
Parasta antia ovat tietenkin kenobiitit. Heidän johtajansa, Doug Bradleyn esittämä Pinhead on yksi kaikkien aikojen aristokraattisimmista että hyytävimmistä kauhuikoneista. Hänen ulkomuotonsa teki lähtemättömän vaikutuksen jo vuosia ennen kuin olin edes nähnyt itse elokuvaa.
Bonus: katso myös arvostelu toisesta body horror -kulttileffasta. David Cronenbergin Videodrome on paras scifi-elokuva, jota et ole koskaan nähnyt.